torstai 3. elokuuta 2017

Nyrölän luontopolku 14.6.

14.6. Kävimme koko perheen voimin tutustumassa Jyväskylässä sijaitsevaan Nyrölän luontopolkuun. Polulla oli pituutta 3,6 kilometriä ja väkeä oli paljon liikkeellä, vaikka oli arkipäivä. Nyrölä onkin suosittu retkikohde, joten ihan yksinään siellä tuskin pääsee kovin usein kulkemaan. Ehkä johonkin epätavalliseen aikaan, kuten aamuvarhaisella tai ihan illalla siellä voisi olla vähemmän liikennettä.
IMG_0390
IMG_0318IMG_0312
IMG_0356
Mukana mulla oli jälleen molemmat objektiivit, sillä en osaa koskaan päättää kumpi olisi järkevämpi pitää mukana. 55-250 millinen on mun suosikki ja sopii Kertun kuvaamiseen. Retkeilyn kannalta järkevin olisi kitti, koska sillä saisi maisemat tallennettua, mutta inhoan Kertun kuvaamista sillä. Toisaalta Kerttu ei muutenkaan arvosta tylsiä kuvaushetkiä kesken retken, joten voisin keskittyä pelkästään maisemiin.

Kahden objektiivin kuljettaminen mukana on turhan epäkäytännöllistä ja nytkin onnistuin hutiloidessani kiinnittämään kittiobjektiivin jotenkin huonosti ja se tipahti hiekkatielle, muttei onneksi hajonnut. Oon myös miettinyt uuden objektiivin ostamista, mutta vielä en osaa päättää, minkälaiseen tuhlaisin rahani. 50mm f/1.8 olisi mietinnässä, mutta sekään ei välttämättä ratkaisisi retkien objektiiviongelmaa. Kokeilen lisäksi etsiä ensin objektiivia käytettynä, koska opiskelijabudjetti kiittäisi pienestä säästöstä.
IMG_0348
IMG_0399IMG_0407
IMG_0409
Kerttu kulki hihna pitkällä etunenässä ja alkumatkasta se kävi uittamassa koipensa mutalammikossa. Puolessa välin sattui harmillinen välikohtaus, kun pitkospuilla tuli vastaan perhe ja kaksi pienehköä koiraa. He väistivät pitkospuiden varrella olevalle laavulle ja olimme jo menneet ohi, kun toinen koirista karkasi vapaana Kertun luo. Sekunnin ne olivat nokat vastakkain, kunnes Kerttu murahti ja toinenkin rupesi rettelöimään. Nappasin ehkä vähän tyhmänrohkeasti toisen koiran valjaista kauemmaksi, jotta omistaja sai sen kiinni. Ei siinä mitään varsinaista tappelua syntynyt, mutta ärsyttää, kun tuli taas ikävä koirakokemus Kertulle ja tadaa: jälleen kerran irtiolevan koiran takia. Huoh.

Retken suo-osuus oli aivan ihana ja joka paikka oli täynnä tupasvillaa. Pitkospuut päättyivät lauttaan, jolla pääsi pienelle saarelle. Lauttamatkaa oli ihan vain muutama metri, mutta se oli silti kiva piristys kesken retken. Saaren laavu oli ihan täynnä, sillä siellä oli yksi isompi ihmisjoukko (ilmeisesti tykypäiväläisiä) ja pari muuta retkiseuruetta. Istuskeleltiin ja syötiin eväät ja Kerttukin käyttäytyi nätisti väen keskellä. Saari laavuineen oli sen verran kiva, että siellä voisi vaikka yöpyä joku kerta. En tiedä, miten suosittu Nyrölä on yöretkikohteena, mutta ehkä näin loppukesästä siellä ei olisi niin tunkua.
IMG_0427
IMG_0430IMG_0461
Loppumatkasta bongasin vielä tosi pitkästä aikaa sisiliskon. Siinä se hengaili auringossa pitkospuun reunalla. Nyrölän luontopolku oli tosi kiva retkikohde muuten, mutta ehkä vähän liian suosittu mun makuun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi!