perjantai 10. maaliskuuta 2017

Nose work -koulutuksessa

Nose workkiin tutustuminen, check! Saarijärven koiraharrastajat järjestivät nose work -koulutuspäivän Tehovastus-areenalla, johon suunnattiin intoa täynnä. Viime vuonna olin saamaton lapamato lajin kokeilun suhteen, joten kurssipäivään pääseminen oli aika mahtava juttu. Kouluttajaksi oli saapunut Haukkuvaaran kouluttaja ja Etoelävä-blogin kirjoittaja Elli Kinnunen.

Luento 11-12
Tunnin pituisella luennolla keskityttiin nose-koiran koulutukseen. Harmitti, kun muistiinpanovälineet jäi aamuhässäkässä kotiin, mutta joitain olennaisia asioita näppäilin tauolla kännykkään ja yritin kertailla tärkeimpiä mielessäni. Pidän Ellin tyylistä kouluttaa, luennon aikana tuli paljon hyvää asiaa ja toivottavasti suurin osa jäi kuitenkin johonkin takaraivoon muistiin. Jossain puolessa välin Kerttu aloitti kevythäkissään haukkukisan toisen koiran kanssa ja melu kävi vähän häiritseväksi, joten mun oli pakko viedä möykkäri loppuajaksi autoon.
2017-02-23_06-31-16IMG_9064
Ehkä kaikista keskeisin asia, mikä jäi luennolta käteen, oli ohjaajasta poispäin työskentely. Opetetaan koiralle itsenäinen ote hommiin heti alusta asti, eikä ohjaajalta kannata kysellä mitään. Ohjaaja on yhtä hyödytön kuin puutarhatonttu. Kisatilanteessa näin ihan oikeasti on, sillä ohjaaja ei tiedä, missä haju sijaitsee ja tulee paha pattitilanne, jos koira alkaa siinä vaiheessa odottamaan apua ja vinkkejä hihnan toisesta päästä. Myös treeneissä, jossa on itse piilottanut hajun, pitää pyrkiä pysymään koiran takana mahdollisimman eleettömästi, sillä helposti tulee annettua koiralle vihjettä piilon suuntaan huomaamattaan.

Tärkeää on myös totta kai se, että koira tietää, mitä etsitään ja saada koiralle oikeanlainen motivaatio etsimiseen. Nose workissa etsittävät hajut ovat siis eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli ja näistä tulisi saada koiralle ihan paras juttu. Etsittävälle alueelle mennään nenä auki ja etsiminen tapahtuu nenällä, ei katseella esim. hajupurkkia etsien. Kouluttaja korosti pariinkin otteeseen, että olennaista ei ole niinkään se, mitä koira tekee vaan se, miten koira sen tekee.
IMG_9054a
Treenit 12-15
Koirien pissatustauon jälkeen aloitettiin harjoitukset käytännössä. Koulutuspäivän treenit toteutettiin betonisella harkolla, jossa haju (1-luokan eukalyptus) sijaitsi rei'itetyn metallikipon alla huonekalutassussa. Viritelmä on kätevä ensitreeneissä, sillä koira ei saa sitä kaadettua, eikä myöskään vahingossa saa syötyä hajutassua. Toisaalta kotitreenailuihin riittää paljon yksinkertaisempi viritelmä, eikä tarvitse varta vasten hankkia moisia betoniharkkoja. 

Ensimmäisessä vaiheessa luotiin koiralle mielikuvaa siitä, että haju = herkku. Koira tuotiin hihnassa betoniharkon luokse ja kouluttaja toimi palkkaajana. Nenän vieminen kuppiin toi naksauksen ja herkkua kupin pohjalle. Simppeli harjoitus, jossa käytettiin klassista ehdollistumista (haju yhdistyy ruokaan) mutta samalla myös operanttia ehdollistumista, kun toiminta ja seuraamukset yhdistyvät (laitan kuonon kuppiin --> herkkua. Tää kannattaa!). 

Kerttu pääsi toisena hommiin ja suunnisti reippaasti hajutelineen luokse. Sekunnin Kertussa häivähti epävarmuus, "Onks tää joku ansa?", mutta ensimmäisen naksauksen jälkeen Kertun silmissä syttyi. Viime postauksessa olikin puhetta, että naksutinkoulutus on ihan huippujuttu Kertusta. Nytkin se teki ihan älyttömän innokkaasti, vaikka palkka tulikin tuntemattomalta ihmiseltä ja itse seisoin takana hiljakseen. 

Yhdellä kertaa tehtiin aina muutamia toistoja niin, että koira ohjattiin hetkeksi kauemmas ja päästettiin uudelleen kupille. Ohjaaminen tapahtui niin, että kädessä vietiin herkkua kupin pohjalle, annettiin koiran alkaa syödä ja sitten pää vietiin hajulta/kupilta pois. Koira yhdistää entistä vahvemmin hajun ruokaan, kun haju tavallaan loppuu matkalla kupista pois ja silloin myös herkku loppuu. Saadaan oikeanlaista intoa ja koira ei halua luopua hajusta. Kertulla ainakin innon luominen onnistui, sillä se piippasi omaa vuoroaan jo sermin takana, hajukipolta oli pariin kertaan ihan haastetta saada se irti ja takaisin mentiin vauhdilla.
IMG_9053IMG_9062
Seuraavaksi otettiin mukaan toinen hajuton betoniteline ja koiran tehtävänä oli valita hajullinen kippo. Oli aika siistiä seurata, miten koirat tajusivat idean heti parilla harjoituksella. Kertulle juttu oli helppo, jopa niin helppo, että se alkoi kehitellä ihan omia juttuja. Silmät vedessä yritin pidätellä naurua, kun Kerttu rupesi tarjoamaan steppausta betonin päällä, kiipesi kokonaan sen päälle, kokeili katsekontaktia ja päästeli ärsyyntyneitä murinoita ja piippausta. Mistään näistä ei kuitenkaan tippunut herkkua, mutta loppuun saatiin tehtyä vielä pari hyvää osoitusta. Pikku härveli teki päivän hupinumeron ja saatiin suositus jatkaa heti vaikeampiin harjoituksiin, kun Kertulta selvästi löytyy älliä.

Puolessa välin treeniosiota pidettiin pieni keskustelutuokio, jossa havainnoitiin äskeisiä treenejä ja käytiin läpi palkkausta. Seuraavassa osiossa me ohjaajat pääsimmekin itse toimimaan palkkaajina. Tilanne toimi muuten samalla lailla kuin aikaisemmin: kaksi betonia, jossa vain toisessa oli haju, Elli niiden takana ja koira tuotiin hajulle. Hajullisessa betonissa oli teipinpala merkkinä, että osaa palkata oikeasta. 

Ennen hajulle menoa piti olla tarkkana, että koiran suunta oli hajulle. Jos katse oli ohjaajaan, odotettiin niin kauan, että edes katse suuntautui betonin luo ja vasta sitten mentiin. Ensimmäisestä naksauksesta Kerttu yllättyi, kun palkka tulikin minulta. Mun ajoitukset osui kohdalleen, Kerttu näytti osaamistaan ja harjoitus meni molempien osalta aika nappiin.

Päivä oli kerrassaan mainio ja mukaan lähti pullollinen eukalyptus-hajua ja hyvät treeniohjeet, joilla lähteä jatkamaan nosettelua kotona. Oli tosi kiva fiilis ajella kotiin, sillä tää oli sellainen juttu, josta Kerttu oikeasti tykkäsi. Aivan varmasti jatketaan ja voin luvata, että meidän nose work -treeneistä tulee tännekin jotain juttua! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi!