perjantai 10. helmikuuta 2017

Koiratanssitreenit 4 ja 5

Taas tulee postauksia reippaan jälkijättöisesti, mutta koittakaahan kestää! Vaikka neljänsistä treeneistä on jo kuukausi aikaa, haluan kuitenkin kirjoittaa nämä tänne blogiin sekä teille että ihan muistoksi itselleni. 

Joulun lomailujen jälkeen 8.1. jatkettiin siis koiratanssitreenien parissa. Ryhmään oli saapunut uusia kasvoja ja Kerttu suhtautui ihan ok uusiin koiriin. Yksi tummempi kaveri sai Kertulta pienet murinat osakseen, mutta alun jälkeen homma sujui ihan rauhallisissa merkeissä. 

Uusien ryhmäläisten myötä treeneissä aloiteltiinkin taas oikeastaan ihan alkeista. Tunnilla paneuduttiin pujottelun, kasin ja takaakierron alkeisiin sekä paikallaoloon. Oli ehkä vähän tylsähköä treenailla jälleen näitä tuttuja juttuja, joita oltiin jo yhdellä aikaisemmalla kerralla käyty läpi. Toisaalta saatiin hyvää häiriötreeniä sekä vinkkejä näiden vanhojen liikkeiden jalostamiseen. 

Uutena juttuna testailtiin pujottelua takaperin. Koira siis kulkee oikeinpäin ja normaalisti, mutta ohjaaja itse takaperin. Etummaisen jalan ympäri koira tekee ylimääräisen kiepin. Alkuun oli oikeastaan vaikeinta hahmottaa itse, mistä koiran tulee kulkea, kumpaa jalkaa liikutetaan ja miten pääsee liikkeelle. Tuossa jää jotenkin helposti junnaamaan vain paikoilleen, jolloin liike muistuttaa lähinnä kasia.

Kotona tempun harjoittelua jatkettiin kosketuskepin seuraamisella. Sillä sai paremmin osoitettua suuntaa ja vedettyä koira oikeasta välistä. Kertulla tavallinen eteenpäin pujottelu on suhteellisen vahvana mielessä, joten omat haasteensa tuo näiden kahden tempun erottelu. Pujottelu taaksepäin on edelleen vähän kesken ja siihen yhdistellään sanaa "pujo" (eteenpäin "läp(i)"). Tämän jälkeen voitaisiin ottaa harjoitteluun pakittaen pujottelu. Ihan mielettömän näyttävä liike, mutta haasteellinen ainakin Kertulle, jolla takapään käyttö ei ole ihan parhaiten hallussa.
Yhdet viikkotreenit jäivät väliin, kun koira ja minä molemmat oltiin kannustamassa Romeota rallykilpailuissa. Siispä viikon tauon jälkeen 22.päivä käytiin tanssimassa toisiksi viimeistä kertaa. Ja nämä treenit menivät aivan lekkeriksi.

Tunnin aiheena olivat erilaiset HTM:n seuraamistavat. Oli seuraamista jalkojen välissä, oikealla ja vasemmalla puolella, edessä niin, että itse laukkasi sivuttain ja monia muita. Mutta Kerttua ahdisti. Kerttu oli epävarma, eikä Kerttu pystynyt tekemään yhtikäs mitään. Oikeastaan alla olevan kuvan ilme tiivistää hyvin sen kerran treenifiilikset.
IMG_7924
IMG_7924b
Treenit menivät siis sillä kertaa aivan täysin haisteluun ja levottomaan vilkuiluun. Se, mistä epävarmuus kumpusi, taisi olla monen tekijän summa. Hallissa ei ollut mitään uutta, eikä uusia koiriakaan ollut paikalla. Luultavasti yksi syy oli se, ettei Kerttu tiennyt aivan varmaksi, mitä sen kuuluisi tehdä. Uusia seuraamistyylejä tuli kuin liukuhihnalta ja liikkeet mentiin lähinnä houkuttelemalla läpi. Kertun kanssa houkuttelua ei olla pahemmin harrastettu, joten vähemmästäkin hämmentyy. Naksuttimella ja omaan tahtiin, pienillä askelilla harjoittelulla intoa ja itsevarmuutta olisi todennäköisesti löytynyt paremmin.

Toisaalta edes tavallinen seuraaminen ei onnistunut lainkaan, vaikka Kerttu sen hallitseekin. Joka kerta se rauhoitteli hidastelemalla ja lähti haistelemaan ja oli innoton ja haluton. Voi hitsi, kun musta alkaa tuntua, että meidän seuruu on kovaa vauhtia menossa alaspäin. Tällaisia lukkotilanteita ei pitäisi päästä enää yhtäkään tapahtumaan.

Ehkä yksi hyvä miettimisen arvoinen huomio on se, että yksin ja omaan tahtiin treenaillessa Kerttu on yleensä aina innolla ja reippaasti messissä. Mutta kun on yleisöä mukana (kisat, treenit) tai pitää vaikka kuvata hyvä pätkä jotain liikettä videolle, niin usein ongelmat saapuvat. Minä paineistun siitä, että on pakko onnistua hyvin. Kerttu ahdistuu puolestaan kireästä omistajasta. Minun hermoni kiristyvät, kun homma ei toimi ja Kerttu rauhoittelee kahta kauheammin. Mikä oravanpyörä...

Nyt onkin taas vaihteeksi pää pyörällä seuraamisen suhteen. Se kuitenkin on rally-tokon kantava voima. Tällä hetkellä tuntuu ehkä järkevimmältä laskea kynnystä ihan reilusti ja saada taas paljon positiivisia onnistumisia ensin helpossa ympäristössä, josta siirrytään pikku hiljaa vaikeampaan. Ja minulle itselle harjoitteluun se, ettei katsojista tarvitse, eikä saa ottaa paineita, sillä Kerttu aistii ihan liian hyvin, jos olen itse epävarma. Tämä voi ollakin homman vaikein osuus...

Vinkkejä, kokemuksia tai mitä vain teksti herätti, saa mielihyvin jakaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi!