keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Vielä saa toivoa

Joulu on jo ihan ovella ja nyt jos koskaan on viimeiset hetket lähettää joulupukille lahjalista. Aikaisempina vuosina Kerttu on saanut kertoa itse omat toiveensa, eikä katkaista perinnettä vielä nytkään. Pitäähän sitä kerran vuoteen päästä itse päähenkilön kirjoittamaan postausta! Kaksi aikaisempaa lahjalistaa löytyvät täältä selailemalla.

Hau vaan kaikille! Kerttu tässä moi. Kuulemma on taas sitä aikaa, että meikäläinen pääsee tänne näppäimistön ääreen. Mikäs siinä. Mulla ois ollut vaikka minkälaista juttua kerrottavana (kuten viimeisimmässä reissusta, jolloin karkasin tai hölmöjä paljastuksia omistajasta), mutta kuulemma ei kannata ruveta löpisemään turhia, ettei lahjalista jää siinä tohinassa tekemättä. Tänään on ilmeisesti viimeinen päivä lähettää tämä. On se kumma tuo omistaja, kun aina pitää jättää kaikki viime tinkaan... Nyt kuitenkin itse listaan.
Parhain joulupukki:

Toiveet

1. Noniin kai sitä on jostain aloitettava. Öö no ihan ekana tietysti herkkuja. Viime vuoden tapaan ois kiva saada jotain ihan purtavaa ja kans semmosta herkkua, jota omistaja saa antaa mulle treeneissä, kun oon erityisen reipas. Tämmöisiä kolmenlaisia valikoin tähän. En oo kissa, mutta kala, kuten muikut vie mun kielen mennessään. Tuommoisen tylsän näköisen, kuivan purutikun mä saan aina päivälenkin jälkeen, joten niitä sais olla varastossa.  En löytänyt jäniksenkorvista kuvaa, joten laitoin kuvaan saparot. Nyt muistakin sitten: korvia, ei saparoita.

2. Kakkostoiveena pusseja. Hihnan päässä niitä aina roikkuu ja on ihan kamala katastrofi, jos kesken lenkin omistaja huomaa, että pussi on jäänyt kotiin. Niihin se aina keräilee jotain. Mihinkä lie käyttöön, en minä niin ymmärrä.

3. Okei pakko myöntää, että mun omistaja on taas ollut mukana tän listan teossa. Nimittäin jos mä olisin saanut päättää, mun kaikkki toiveet ois ollut jotain syötävää. Ei siinä muuten mitään, mutta kuulemma lahjalista-postaus ois näyttänyt pliisulta. Valjaissa mulla ei oo kunnon nimilaattaa, joten sellainen vois kai olla yksi mun ei-syötäväksi luokiteltavista  lahjatoiveista. Vähän ihmettelen, mihin mä sellaista tarvin. Enhän mä koskaan karkaile.

4. Voi mikä perinteen tuoksahdus! Mä oon saanut joka joulu uuden aktivointipelin ja tää ois niinku viides joulu mun perheen kanssa. Eli viides aktivointipeli. Helppojahan nää on kaikki, mut mieluummin simppeli peli, josta saa herkut ulos, kuin ylivaikea, joka aiheuttaa harmaita karvoja, eikä saa ratkaistua. Eiks ni? Laatumerkki Nina Ottonsson ois magee, mut käy myös jokin halpaversio.

5. Sitten ois tällaista hajua purkissa. Sitä ilmeisesti kuuluisi etsiä nenällä, mut en oo aikaisemmin päässyt kokeilemaan. Porkkanahäntien leirillä nuuskuttelin teellä hajustettuja lappuja ja olin siinä aika taitava! Ehkä tuokin voisi olla ihan metkaa touhua. Kunhan siitä saa palkaksi herkkuja.

6. Pussien tapaan myös hammastahna alkaa olla lopuillaan eli toivoisin yhden tuubin sitä. Kerran omistaja omistaja osti sellaista mintunmakuista hammastahnaa, mutta se oli pahaa, joten menin aina piiloon korituolin alle. Mieluusti siis tätä hyvää kananmakuista.

7. Arvaapa, mun takki myytiin! Se oli liian pieni (tai minä liian iso) ja nyt mulla ei ole talvitakkia. Alkuun olin, että "jes pääsinpä siitäkin kiusankappaleesta", mutta nyt kieltämättä vähän harmittaa. En mä kuitenkaan mikään eskimokoira oo. Uutta mulle on lupailtu pahimpia pakkasia sekä retkiä varten ja hieroja suositteli tämmöistä Back on track -manttelia. Ihme nimi, mutta jos se lämmittää niin kelpaa.

8. Nyt tulee ehkä vähän kiusallinen toive. Ei noin muuten, mutta sen takia, miten tähän toiveeseen päädyttiin. Tämä olisi siis GPS-laite, jolla omistaja näkee, missä mä kuljen. Saatoin nimittäin aiheuttaa sydämentykytyksiä omistajalle tuossa viime kuussa. Kröhm... Innostuin ajamaan jänistä (/tuoreita jälkiä?) ja olin yli tunnin kadoksissa. Sieltä metsästä se sitten löysi mut seuraamalla vastasataneeseen lumeen jääneitä jälkiä, otti syliin ja niiskutti. Vieläkin ihmettelen, miten se niin itki, sillä eikös kohtaaminen ollut iloinen asia, kun minä tulin kuitenkin takaisin? Ehkä se oli pettynyt, kun en tuonut paistia mukanani.

Joka tapauksessa vapaana en oo ollut sen päivän jälkeen, enkä kuulemma pääse ennen kuin saan jonkinlaisen seurantalaitteen. Eli tämä olisi tuikitärkeä toive, jotta voidaan taas lähteä metsään juoksemaan.

9. Kappas nahkahihna, jota en saanut viime jouluna, vaikka se oli raapustettuna listaan. Ehkä tänä vuonna parempi tuuri ja laitetaanpa oikein sama kuva kuin viime vuonna.


Siinäpä taas toiveita kerrakseen. Taidan tänne loppuun sanoa omistajan kieltelyistä huolimatta, että olisin jo tosi tosi iloinen, kunhan ensimmäinen toive toteutuisi. Turvallista matkaa tänne meillepäin, äläkä unohda vuoden kilteimmän cairnitytön osoitetta!
Kerttu1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi!