lauantai 2. heinäkuuta 2016

Rotkon pohjalta vuoren huipulle

Viikko yo-juhlista avattiin kaverin kanssa kesän retkeilyt Laukaan Hitonhaudalla, joka on siis jääkauden aikana muodostunut valtava rotko. Reitille ajoi vain reilu puolisen tuntia ja siksi ihmettelin, miksei tuolla ole aikaisemmin tullut käytyä. Ja vielä kun paikka oli mykistävän hieno. Ehkä nimellä on jotain vaikutusta, sillä jollain tapaa se saa niskavillat pystyyn...

Loppumatka oli hiukan röykkyistä pikkutietä, mutta muuten parkkipaikalle oli helppo löytää. Reitin alun opastetaulussa kerrottiin, että luontopolun kunnossapito on loppunut. Mun mielestä tosi harmi, mutta tiedä sitten, mikä siihen on ollut varsinaisena syynä. Tämä oli vaan niin hieno paikka ja luulisi, että pienellä vaivalla saisi edes reittimerkit puihin sekä uudet opastetaulut ränsistyneiden tilalle, jos ei muuta.
IMG_9094
DSC03704IMG_8925
IMG_8966
Kertun viimeisimmän katoamistempun takia (oli puoli tuntia omilla teillään metsälenkillä) ei käynyt mielessäkään päästää sitä vieraassa paikassa irti. Muutenkin Kerttu on sen verran riistaviettinen, että meitä jos ketä koskee kesän kiinnipitoaika. Syksyllä sitten palaillaan vapaanaolon ihanaan maailmaan. Kepu sai kulkea 10m liinassa ja iskin päähän vielä 5m flexin. Välillä ei sekään tuntunut riittävän, kun Kertulla oli niin hinku eteenpäin, mutta ihan kohtaisen hyvin se suostui tähän diiliin.

Alkuun reitti oli kapeahkoa hiekkatietä ja jonkin matkan päässä reitti haarautui pienemmälle polulle, johon jatkettiin epäilyksistä huolimatta. Olin jotenkin ajatellut, että päästäisiin ihailemaan rotkoa pelkästään ylhäältä päin, mutta yhtäkkiä tajusin, että me kuljettiin juuri paraikaa haudan pohjalla. Apua. Kallioiden seinämät nousi koko ajan korkeammalle ja vastaantulijan mukaan parhaat palat oli vasta edessäpäin. Jonkin verran oli tosiaan myös muuta porukkaa liikkeellä ja Kerttu otti tehtäväkseen ilmoittaa jokaisesta epäilyttävästä kulkijasta.
IMG_8942
DSC03772IMG_8986a
DSC03798
Rotkossa käveleminen oli älyttömän siistiä, tuijotti vain ympärilleen suu auki ja jotenkin tunsi itsensä niin pieneksi. Oli hiljaista ja kalliot hohkasi viileää ilmaa. Kuvista pääsee aika hyvin mukaan tunnelmaan, mutta kyllä tuo pitää vaan itse päästä kokemaan. Kameran nokassa mulla oli pidempi objektiivi, joten maisemakuvia sillä ei pahemmin ikuistettu. Mutta onni on kaveri, jonka hienoja kuvia maisemista sain lainata tähän. Kiitos näistä :)

Pohjalla reitti oli tosi kivikkoista, monessa kohtaa puita oli kaatunut polulle ja eteneminen oli hiukan hidasta. Kertulla ei ollut mitään ongelmia ja se loikki näppärästi vaikeimmatkin kohdat joukon keulilla. Rotkon lopulla alkoi epäilyttää, pääseekö sieltä mistään edes pois. Löydettiin kuitenkin hyvä polku ja kalliolta päästiin katsomaan koko komeutta ylhäältä käsin. Aika järkyttävä pudotus oli ja siinä vaiheessa olisi kaivannut kaiteita turvaksi. Kerttukin hahmotti, missä loppuu turvallinen maa ja parin kuikuilun jälkeen päätti pysytellä mahdollisiman kaukana reunasta.
IMG_9034
DSC03784IMG_9015
DSC03813
Evästauon jälkeen arvottiin hyvä tovi, mihin suuntaan pitäisi lähteä, jotta löydettäisiin takaisin parkkipaikalle. Kulkeminen alhaalla ei hirveämmin houkutellut, sillä siihen oli mennyt niin kauan aikaa. Loogisesti lähdettiin seuraamaan rotkon reunaa takaisin päin. Samaan suuntaan oli myös lähtenyt poppoo, joka oltiin nähty alussa parkkipaikan luona, joten siitä saattoi arvella, että meillä oli sama määränpää.

Oli kyllä helpotus, kun maisemat alhaalla alkoi näyttää tutulta ja päästiin vielä kätevästi alas, vaikka jyrkimmässä kohtaa Kerttu joutui sylikyytiin. Nyt tietää, miten reitti kiertää, eikä ainakaan ensi kerralla ole eksymisestä pelkoa. Kilometrimäärää en osaa sanoa, mutta kyllähän tuohon neljä-viisi tuntia hujahti ja voin kyllä lämpimästi suositella tätä paikkaa.
IMG_9076
DSC03865
Reilu viikko sitten intouduttiin kolmatta kertaa tänä vuonna Laulavan mörön polulle.  Keväällä käytiin mörköpolun kahdella eri reitillä: ensin väliharjulla sekä laavulla ja toisella kertaa Kettuhiekan kierros. Tällä kertaa suunnattiin vielä yhteen uuteen paikkaan ja lähdettiin valloittamaan Kaakkovuorta. Reitti alkoi vanhalta Syvälahden koululta ja heti pihalle päästyä korvan juuressa alkoi pahaenteinen ininä.

Oltiin onneksi varustauduttu pistojen kestävällä vaatekerralla sekä hyttysmyrkyllä. Metsän reunassa oli pakko iskeä päähän vielä hyttyshattu. Vanhan ja tujun karkotteen hajuinen maastokuvioinen marjahattu. Olisi voinut herättää vastaantulijoissa hilpeyttä tai ehkä kauhua, mutta ketään ei tullut vastaan koko reitillä. Ehkä parempi niin. Hattu ei ollut kuitenkaan yhtään liioittelua, sillä alkumatka oli tiheää ja kosteaa metsää ja järkyttävä itikkaparvi piti hyvin liikkeessä.

Hitonhaudan reissusta intoutuneena päätin keskittyä tällä kertaa maisemiin ja otin mukaan kameran 15-55mm kittiobjektiivin. Kauhea, kun tuntui taas tyngältä ja Kertun kuvaamisessa tuli heti ikävä vakiovarustustani. Maisemiin ja yleiskuviin tuo oli kuitenkin oikein passeli ja ehkä ihan terveellistä kuvata välillä jotain muutakin kuin Kerttua, heh.
IMG_9379IMG_9407
IMG_9398
IMG_9416
Opasteiden mukaan jatkettiin risteämiskohdasta ylöspäin ja metsä muuttui kuivemmaksi, eikä itikoita ollut yhtä paljon. Kiipeämistä oli jonkin matkaa ja ylhäältä aukeni aika kivat maisemat. Evästettiin nuotiopaikalla ja Kerttu ehti löytää jotain herkkua tuhkan keskeltä. Se otti naamalleen hieman nyrpeän ilmeen, kun hihna ei enää ylettynytkään sen jälkeen nuotioon asti ja siirtyi viereen vaatimaan maistiaisia.

Syönnin päälle päätettiin käydä kipuamassa vähän matkan päässä olevaan näköalatorniin. Kerttu pääsi myös mukaan ja se lähti päättäväisesti kiipeämään 12 metrisen tornin portaita. Ennen puoltaväliä portaat muuttuivat jyrkemmiksi ja Kerttu rupesi epäröimään ja vilkuilemaan alas. Ne askelmat Kerttu vielä uskalsi, mutta ajattelin, että ehkä sitä ei kannata päästää ylös asti. Itsekään en pahemmin pidä korkeista paikoista ja hermostutti, jos Kerttu pääsisi putoamaan jostain portaiden väliköstä tai kaiteen reunan alta. Tasanteella Kerttu makoili hieman epäillen ja tirkisteli reunan väliköstä, kun käytiin vuoron perään ylhäällä katsomassa maisemat.  Ensimmäiset portaat alaspäin Kerttu pääsi sylissä, ettei se rymyäisi nenälleen, mutta loput portaat Kerttu kipitti omin jaloin vauhdilla alas.
IMG_9420IMG_9447
IMG_9449
IMG_9431
Tornin jälkeen jatkettiin reilun puolen kilsan matka Hörrikkään, josta ei oikeastaan edes tiedetty, mikä se oli. Rinteen alla reitti jatkui vähän oudon ja kuivahkon hakkuuaukean läpi. Ken tietää, jos se oli se Hörrikkä. Ei jääty ihmettelemään aluetta sen kummemmin ja jatkettiin matkaa. Jollain pikkulinnulla oli todennäköisesti polun varrella pesä ja se hyppi pitkän matkaa mukana hätyyttelemässä hurjaa Kerttu-petoa. Ihan iholle se ei uskaltanut tulla ja Kerttukin oli lähinnä hämillään. Pysähteli, katsoi apua-anovasti ja korvat takana: mitä peliä tää nyt on??

Aika pian päästiin pois tirpin alueelta ja oltiin takaisin risteämässä, josta reitti jatkui vuoren päälle sekä takaisin tielle. Käytiin vielä pyörähtämässä parin sadan metrin matka Kaakkolammelle, joka tosin muistutti pikemminkin suota ja polun juurella oli kypsymässä paljon lakkaa. Nätti paikka istuskeluun, mutta itikoita oli niin paljon, että meinasi tulla hulluksi. 

Reissu oli kiva pieni päiväretki ja reitti yllätti positiivisesti monessa kohtaa. Ei ollut pelkkää tasaista metsikköä, huipulla oli hienot maisemat ja näköalatornin olemassaolosta en ollut edes tiennyt. Myös matkaa kertyi yllättäen aika pitkästi, reilu neljä kilometriä. Ainakin siihen nähden, että kartalla matkat oli vaikuttanut paljon lyhyemmiltä. Kannatti käydä!
IMG_9460
IMG_9499IMG_9496
IMG_9507

16 kommenttia:

  1. Mahtavia kuvia :) Kerttu on niin onnellisen näköinen tossa viimeisessä kuvassa, ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!! Retkillä hymyä ja riemua riittää, jos Kertusta on kyse :'D Lopussa tosin oli vähän myrtsimpää ilmettä, kun reissu loppui sen mielestä liian lyhyeen... ;)

      Poista
  2. Rotko on varmasti ollut tosi upea! Täytyy joskus käydä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea se tosiaan oli ja hirmu mielenkiintoinen, kun en itse ainakaan oo moisessa käynyt :) En tiiä, onko vastaavanlaisia rotkoja muuallakin päin Suomea, mut kyllä ite voin suositella tulemaan myös kauempaa tätä katsomaan!

      Poista
  3. Olepa hyvä kuvista! Hyvin palautui retki takaisin mieleen, kun lueskeli kirjoitusta ;). Onpa kivan näköistä tuolla Laulavan mörön polullakin! Pitäis melkein mennä sinne lakkaan sitten syksymmällä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman sun kuvia tää ois ollut vähän turhan Kerttu-painotteinen... ;) Hehhe tästä sait tämmöisen throwbackin meidän hienoon retkeen! Se oli kyllä kans kiva polku ja mä voin tulla marjaan mukaan, jos ei paikallinen väki ehi ensin :D

      Poista
  4. Olipa kauniita kuvia :) täytyy itsekin lähteä tuonne tutustumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti paljon ja ihana kuulla, että pidit :) Ehdottomasti annan suosituksen tuosta! Netistä en itse ainakaan löytänyt pahemmin tietoa, mut hitonhaudantien kun iskee naviin niin pitäis löytyä :D

      Poista
  5. Vau mitä kuvia :) pitäis itsekin lähteä vähän retkeilemään, harmi kun säät on vaan olleet niin kovin lämpimiä. Ja näin sateella ei viitsi. Syksyä odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih kiitos :) No sepä se, kun helteellä ei kukaan jaksa lenkkeillä, mutta ois kiva, jos edes vähän paistaisi aurinko... :D Jospa loppukesästä tulisi hyviä retkisäitä niin pääsisitte pian reippailemaan!

      Poista
  6. Upean retkipaikan olette löytäneet! Näin, että sun suunnitelmissa on kt-epikset 10.7. eli toivon mukaan nähdään siellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hieno. Ja vielä kun noin lähellä, niin pitää käydä joskus uudestaankin :) Huomasit! Joo huomenna ollaan tulossa, vaikka nyt kyllä iski kadutus, että piti mennä ilmoittautumaan... Koko paketti on ihan levällään, mut ehkä otetaan tilaisuutena tutustua uuteen lajiin lähietäisyydeltä ja siinä ohessa yritetään höntsäillä oma sekametelisoppanumero :'D Ja toisaalta innolla ootan, sillä ihan varmaan tää on hauska kokemus!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. No niinpä! Ei ollut kyllä valittamista näissä retkimaisemissa :)

      Poista
  8. Ihania kuvia! Saitko muuten opiskelupaikan? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit! Ja vitsit piristävää, kun teitä lukijoita kiinnostaa nää munkin oman elämän jutut :')

      Joo siis näillä näkymin taitaa jäädä opiskelupaikka saamatta. Molempiin oon varasijoilla, fyssariin niin kaukana, että sen on saanut unohtaa ja sairaanhoitajaan taas 11. sijalla. Elokuun alkupuolelle asti vois vielä päästä varasijoilta, mut toisaalta nyt on alkanut tuntua, ettei tuo välivuosi yhtään hullumpi ois... Pää on niin sekaisin, että saisi selvitellä ajatuksia siitä, mikä oikeesti ois se oma juttu :)

      Poista

Kiitämme kommentistasi!