sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Rally-tokoa, kehäilyä vai retkeilyä? Kaikkia ja vieläpä kaksinverroin

Ahkera opiskelija ilmoittautuu. Tai ahkera ja ahkera, ainakin melkoisen kiireinen. Hassua, miten mä jossain vaiheessa ajattelin, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen koko loppukevät olisi vapaata ja saisin ottaa aikaisen lähdön kesälomaan. Ja höpö höpö, nyt tuntuu kuin yo-kirjoituspainajainen vaan jatkuisi ja jatkuisi...

Huhtikuun alusta asti oon lukenut pääsykokeisiin, nyt alkuun pääasiassa sosiaali- ja terveysalan esivalintakoetta varten. Materiaalia siihen ei ollut onneksi kovin paljoa, mutta sekin reilun sadan sivun tietopläjäys tuntui ihan liian paljolta. Tämän viikon tiistaina koitti pitkään jännitetty esivalintakoepäivä ja nyt olisi sitten eka urakka pois alta. Kokeesta jäi ihan hyvä maku suuhun ja jos ei muuta niin ainakin yritin parhaani. Nyt vaan sitten jännitetään, tuleeko kutsua varsinaiseen valintaan vai ei. 

Tosiaan meikäläisellä kevään lukemiset ei ollut vielä tässä vaan vielä pitäisi jaksaa toinen samanmoinen. Kakkosvaihtoehtona hain opiskelemaan Jyväskylän yliopistolle terveyskasvatusta, josta valintakoe on vasta kesäkuun alussa. Eli periaatteessa toukokuu olisi varattu sen aineistojen lukemiseen. Huoh. Neljä kuukautta pänttäämistä putkeen alkaa jo pikkuisen tuntua päässä, mutta kai se on vielä jaksettava tämä viimoinenkin. Oishan se mielettömän mahtavaa, jos näistä nyt johonkin opiskelupaikka tärppäisi, mutta hakijoita riittää ja esimerkiksi just tuossa terveyskasvatuksessa hakijoista pääsee sisään vain noin kaksi prosenttia kaikista... Mutta toisaalta ainahan sinne joku pääsee eli vielä ei kannata heittää hanskoja tiskiin.
Maalis -16 011
IMG_6708
Ensi kuussa ei siis varmaan vieläkään tapahdu kummempaa muutosta postaustahdissa, mutta koetan saada edes vähän pidettyä blogia ajantasalla. Viime päivinä on ollut koko ajan sellainen ihme stressi ja väsymys päällä, enkä edes lukemisen välissä jaksa juurikaan tehdä mitään kunnollista (kuten vaikka päivittää blogia). Monenlaista ollaan kuitenkin ehditty tehdä tällä välillä ja tässä pikku hiljaa yritän saada raapustettua niitä postauksiksi.

Toukokuulle on suunnitteilla muutamia menoja ja erityisesti rally-tokon saralla olisi tarkoitus heräillä kevättauolta. Päätettiin kaverin kanssa pistää tuulemaan ja laitettiin ilmoittautumiset menemään Kuopion rally-tokokisoihin. Paikat irtosi molemmille alokkaaseen ja itseasiassa huomenna aamulla lähdetään reissaamaan kohti Viiksi-areenaa ja suurimpana tavoitteena tietty toiset hyväksytyt tulokset alokkaasta.

Jottei toukokuusta tulisi liian lukemisentäyteinen, merkattiin kisakalenteriin toisetkin rallykisat. Ensi viikon sunnuntaina käydään skabailemassa Jyväskylässä tutulla Aholaidan kentällä. Pienenä toiveena olisi yrittää koulutustunnusta näissä kisoissa, mutta vielä on aika monta muuttujaa matkalla. Lähiaikoina Kerttu on taas vaihteeksi ollut tavallista enemmän omissa ajatuksissaan ja vähän alkaa vaikuttaa siltä, että olisi juoksut tuloillaan. Treeneissä Kertun kiinnostus ei ole ollut kovin korkealla ja pikkuisen kyllä hirvittää, miten kontakti huomisen ja ensi sunnuntain kisoissa toimii. 
IMG_6958IMG_7672
Koska sekametelisoppakuulumispostaukset on aina niin ihanaa luettavaa, päätin nyt täräyttää tähän väliin sellaisen, sillä muuten tästä olisi tullut vaan tynkä "ollaan me vielä elossa" -tiedotuspostaus. Huhtikuussa sain julkaistua ainoastaan luonnoksissa muhineen tavoitepostauksen, enkä maaliskuun jälkeen ole tainnut kirjata meidän kuulumisista juuri lainkaan. 

Kevään aikana ollaan ehditty kiertää mätsäreitä jo kaksin kappalein. Yo-kirjoitusten päättymisen kunniaksi (eli maaliskuun lopussa. Kyllä vain, kirjoitan tässä juuri reilun kuukauden takaisista kuulumisista) käytiin vuoden ekat kehäilyt sadesäässä Jyväskylän Palokassa. Kerttu oli hieno ja alkujännitysten jälkeen lähti häntäkin heilumaan. Pätevä tyttö ja lopputulemana oli pienten punaisten 2. sija. Mätsärin jälkeen käytiin vielä visiitillä Mustissa ja Mirrissä ja voi että oli onnen päivät, kun myyjä antoi maistiaiseksi muutaman kuivatun irtoherkun.
IMG_6689
Pienten PUN2
IMG_6652
Viime lauantaina käytiin oman paikkakunnan vappu match showssa. Päätettiin kävellä paikan päälle, mikä ei ikinä ole kiireessä kovin hyvä idea. Kerttu olisi halunnut joka risteyksestä eri suuntaan, hidasteli ja pällisteli ja lopullinen jumitus tuli, kun nenän edestä livisti orava, jota Kerttu olisi niin mielellään jäänyt ihmettelemään. Ehdittiin paikalle ennen ilmoittautumisen päättymistä ja siinä vaiheessa Kertulle tuli paniikki ja se yritti kylkimyyryä häippäistä jonosta. "Mikä ihme paikka tää on, en oo koskaan ollut, mitäköhän kamalaa tässä tapahtuu ja näin kauheasti koiriakin!?" Jaahas. Sellainen päivä taas vaihteeksi. 

Pieni epäilevä koira rauhoittui, kun pääsi jonosta sivummalle. Sattui ihanan aurinkoinen päivä, ehkä hiukan kuuma koirille, mutta ei kai se auta valittaa, kun ei ainakaan sormet ollut lähellä mennä kuolioon :P Kerttu oli kehässä taas oikein nätisti, alkuun aina meinaa jänskättää, mutta kun se muistaa jutun juonen, niin sitten mennään, eikä meinata. Kerttu nappasi punaisen nauhan, mutta ei enää ylletty sijoituksille. Kaikille osallistujille annettiin kuitenkin lohdutuspalkinto ja kassista löytyi RC:n kevytherkkuja ja Pedigreen dentaflex. Mun mielestä on aina hirmu ihanasti ajateltu, jos myös ei-sijoittuneille on järkätty jotain pientä ylläriä.
IMG_7713IMG_7710
IMG_7747
Pienten PUN-
Maaliskuun lopussa käytiin pitkästä aikaa retkeilemässä. Lähdettiin kaverin kanssa tutkailemaan Laulavan mörön polun toista puolta Väliharjun maastoon. Maisemat oli tosi kivat, mutta reitti ei oikeastaan kieränyt mitään lenkkiä, joten jonkin matkan päästä jouduttiin kääntymään takaisin päin. Autolla katsottiin karttaa ja tieltä toisessa suunnassa, reilun kilometrin päässä näytti olevan kota. Hetken mietinnän jälkeen päätettiin käydä vielä siellä pyörähtämässä ja popsimassa eväät.

Kerttu oli hiukan känkkäränkkä päällä, se ei kestänyt yhtään pysähtymistä ja pisteli yhteen putkeen keppiä ja risua poskeensa. Aina jos asiat ei mene Kertun mielen mukaan, se rupeaa spottailemaan ja syömään risuja ihan ähmällä. Ja oon huomannut, että sama käy silloin, jos se ei saa tarpeeksi huomiota, jos vaikka jutustelen "liikaa" lenkkikaverin kanssa. Eikä ihmekään, sillä juuri tuolla popsimisella se saa haluamansa huomion, kun joudun niitä komentamaan siltä pois. Kaikkein paras olisi, jos sitä ei huomioisi tuolloin ollenkaan. Tähän asti sekään ei ole toiminut ja seurauksena ainoastaan se, että Kerttu oksentelee ahmimiaan tikun pätkiä yöllä, eikä varmaan suolistokaan pahemmin kiitä. Ehkä vaan täytyy jatkossa koettaa olla sanomatta mitään ja hakea se pois. Ei sanallista huomiota, mutta ei myöskään keppien tolkutonta ahmimista.

Retkipolun kota oli melko uusi ja sisältä se oli kivan valoisa ja siistissä kunnolla. Kertulle oli mukana possunsaparo ja syönnin päälle se etsi toiveikkaana edellisiltä retkeilijöitä jääneitä makkarankuoria ja murusia. Tauon jälkeen lähdettiin takaisin lähtöpaikkaa päin. Metsä oli sen verran suojassa, että lunta oli silloin vielä vaikka kuinka paljon ja pidettiin pieni lumipallojen heittelyhetki. Taisi olla Kertusta retken paras osuus.
IMG_6481
IMG_6515
IMG_6551IMG_6564
IMG_6584
Muutama viikko sitten tehtiin toinen reissu mörköpolulle. Kivat metsämaastot, sopivan lähellä ja reittejä löytyy monipuolisesti eri maisemiin. Ihan hyvin voisi useamminkin ruveta käymään tuolla arjen virkistykseksi. Viime syksyn epäonnistunut retki vaivasi myös hiukan hampaankolossa, joten päätettiin nyt kevään valoisilla keleillä ottaa terrierikolmikon kanssa uusi yritys. 

Tällä kertaa lähdettiin reitille eri paikasta kuin viimeksi, mutta löydettiin perille lopulta ihan kiitettävästi navigaattorin sekä yli kolmen vuoden takaisten muistikuvien varassa. Kierrettiin siis lenkki Kettuhiekkaan, jossa käytiin viimeksi syksyllä 2012, kun Kerttu oli vasta puolivuotias napero. Koirat oli ihan intona menossa ja samaa meininkiä riitti retken alusta loppuun. Kettuhiekan rannassa pidettiin minimaalinen evästauko, mutta muuten mentiin niin haipakkaa, ettei juuri ehtinyt edes kuvailla. 

Tajusin vasta perillä, että olin unohtanut ottaa Kertun pitkän liinan mukaan. Flexi sentään oli matkassa, mutta toisella oli niin paljon vauhtia ja kaveritkin pääsi irti, ettei siitä oikein ollut paljoa iloa. Lopulta rupesi säälittämään, kun Kerttu olisi niin halunnut päästä painelemaan ja niinpä rohkaisin itseni ja rantaosuudella päästin Kertun vapaaksi. Pakko myöntää, että pikkuisen hermostutti, sillä tuo syksyn 2012 reissu oli niitä kertoja, kun Kerttu aloitti karkailunsa vapaana ollessaan. Pieni puolivuotias päätti lähteä ihan omille seikkailuilleen, mitä se ei ollut koskaan ennen tehnyt. Luottamus meni, aloin turhan varovaiseksi ja siitä oikeastaan sitten alkoi meidän vapaanaolon alamäki. Nyt jollain tapaa ympyrä sulkeutui, kun Kerttu sai juosta vapaana samassa paikassa. Ja ennen kaikkea pysyi hienosti vapaana. 

Romeo ja Kerttu pistivät rallia pitkin polkua ja pillin kutsusta tultiin yhtä kovaa takaisin. Järvessä oli tosi heikon näköiset jäät tuolloin, joten taukopaikalla päätin ottaa Kertun varulta kiinni. Loppumatka mentiin nätisti hihnassa, sillä rantapätkästä jäi niin hyvä mieli, etten viitsinyt enää riskillä pilata retkeä ylimääräisillä karkuretkillä. 
IMG_7222
IMG_7205IMG_7178
IMG_7262

2 kommenttia:

  1. Olisi kiva lukea enemmän sun opiskelu ja ammatti haaveista :-) Kuulostaa hyvältä kun sait Kertun pysymään vapaana. Itsellänikin on lähtenyt luottamus Justukseen, kun pari kertaa on saanut lähteä hakemaan kauempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla, että kiinnostaisi! Kerttu on aina ollut blogin pääosassa, niin aina vähän mietin, viitsinkö tänne sitten omista jutuistani kirjoitella tai oikeastaan se, miten paljon teitä kiinnostaa lukea niitä... :P Mutta hyvä idea, pistän harkintaan. Mäkin kun aina haaveilin eläinlääkärin ammatista ja sitten lopulta päädyin hakemaan ihan eri alan pariin. Voisi ehkä kiinnostaa, miksi näin :)

      Tuo luottamus on tosiaan niin helppo hukata ja itse ainakin oon semmonen kanaemo, että haluaisin koko ajan nähdä, missä koira menee ja pitää sen vahtivan silmän alla ;) Vieläkin on pieni pelko takaraivossa, että se joku kerta katoaa lopullisesti, mutta huomattavasti paremmin uskallan jo luottaa tuohon hölmöläiseen!

      Poista

Kiitämme kommentistasi!