keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Mihin hävisi helmikuu?

Joskus tuntuu, että on olemassa jokin painike tai ehkä paremminkin jokin kaukosäädin, jolla joku säätelee sitä, miten nopeasti aika kulkee. Ainakin nyt tuntuu siltä, että viimeisimmät viikot on mennyt ihan älyttömällä pikakelauksella. Viime postauksesta on tasan kaksi kuukautta aikaa, eikä helmikuulta ole yhtä ainutta postausta. Mitä ihmettä. Oliko koko kuuta edes olemassa vai hypättiinkö se jotenkin yli?

Ensimmäiset yo-kirjoitukset pääsi siis yllättämään helmikuussa ja blogi jäi tauolle aikaisemmin kuin olin ajatellut. Samalla viikolla huipentui koko kolmen vuoden lukioaika: potkijaisissa kakkoset saivat potkia meidät abit ulos talosta, seuraavana päivänä heiteltiin karkkeja penkkareissa ja samaan syssyyn suunnattiin vielä nokka kohti abiristeilyä. Hiukan rankka, mutta samalla tosi upea päätös lukiolle. 

Lähiviikot on mennyt ansaitun lukuloman vietossa. Ja sinä aikana oon tullut vahvasti siihen tulokseen, ettei sanaa "loma" voi kyllä millään lailla yhdistää tämmöiseen tuskaan. Ihan liikaa luettavaa, ihan liian vähän aikaa ja rutkasti liikaa stressiä. Viime keskiviikkona tämä härdelli kuitenkin loppui ja kävin raapustamassa viho viimeisen yo-kokeen. Nyt ne on sitten ohi ja muutama päivä on saatu viettää ihan oikeaa lomaa. Virallisia pisteitä joutuu jännäämään vielä muutaman viikon, mutta näillä näkymin ainakin läpi pitäisi olla. Pidetään peukkuja, että tulisi vielä sellaiset tulokset, että saisi hyvillä mielin painaa lakin päähänsä!

Jottei elämä kävisi liian helpoksi, ensi viikolla alkaakin sitten jo seuraava lukemisrumba. Heti putkeen pitäisi aloittaa pääsykokeisiin pänttääminen, jos haluaa tänä syksynä päästä johonkin kouluun jatkamaan opintojaan. Joten eipä sitä vapautta kauaa kestänyt... Huhtikuu tulee siis jatkumaan enemmän tai vähemmän samalla linjalla kuin alkuvuosi. Lukemista ja lukemista höystettynä stressillä sekä pienellä määrällä paniikkia. Mutta yritän johonkin rakoseen löytää myös blogille aikaa. Mutta tietty Kertulle ensiksi.
Tammikuu 2016 186
Tammikuu 2016 072a
-30°C pakkasilla terrierin parta hieman jäätyi... :'D
Talvi 2016
Maaliskuun tokana viikonloppuna Jyväskylässä olisi ollut PopDog ry:n rally-tokokisat, joihin vielä alkuvuodesta oltiin menossa. Mutta mitä keväämmäksi päästiin, sitä enemmän pöydänkulmalla ollut kirjapino rupesi kummittelemaan ja arvoin ihan viimeiseen iltaan asti, kannattaako lähteä. Teki kovasti mieli laittaa ilmo menemään, mutta järki vei voiton ja jätettiin nämä kisat väliin. Mitäpä sitä turhaan pilaamaan kisoja sillä, että olisin panikoinut sitä seuraavan päivän kirjoituksia. Tai kirjoituksia sillä, että olisin hermoillut kisapäivää ja sitä, miten pitäisi ehtiä jossain välissä treenatakin. Toukokuulle olisi suunnitteilla seuraava alokkaan kisa Jyväskylässä ja kesäkuulle toinen. Toukokuussa olisi myös yhdet kisat Kuopiossa.

Olisi kiva lähteä tavoittelemaan koulutustunnusta jo ennen kesää, mutta toisaalta en tiedä, onko järkeä lähteä pitkälle reissulle hakemaan hylättyä. Uudessa paikassa ja varsinkin uudessa hallissa Kerttu rupeaa usein jännittämään ja menee helposti lukkoon. Toisaalta eihän uusiin paikkoihin voi ikinä tottua, jos vaan aina lymyää yhdessä ja samassa hallissa. Noh on tässä sentään vielä aikaa pohtia ja samalla palautella mieleen rally-tokojuttuja pitkän tauon jälkeen.

Lueskelin myös tässä yksi päivä cairnilehteä ja ihan muuten vaan ajauduin kerhon sivuille tutkimaan vuoden tokocairnin sääntöjä ja pisteytyksiä. Ja voi että aloin melkein hyppiä innosta, kun bongasin sivuilta, että tänä vuonna valitaan ensimmäistä kertaa myös vuoden rally-tokocairn. Ihan super! Mun oma sisäinen kilpailija heräsi heti, vaikka eihän tässä mitkään tittelit tai voitot ole tosiaankaan se tärkein juttu. Kiva porkkana tämä on kuitenkin tulevia treenejä ja kisoja ajatellen! :D
Tammikuu 2016 255
Tammikuu 2016 207
Maaliskuu -16 028
Helmikuussa Kertun hapsukorvat ja kaulus lähti veks, kun käytiin kaunistautumassa kasvattajalla
Muuten elämä on mennyt melko normaalia rataa. Tammikuun ja helmikuun aikaan käytiin ahkerasti jäällä lenkillä ja kaivelin muutamia hyvin talvisia kuvia näiltä kivoilta reissuilta postausta koristamaan. Toissapäivänäkin yritettiin vielä viimeisen kerran jäälle lenkille, mutta joka paikassa oli niin paljon vettä, ettei uskallettu lähteä sokkona sinne sompailemaan. Rannassa meni onneksi reitti pienen suoalueen läpi ja niemen varjoisella puolella oli vielä hyvät jäät ja jonkin matkaa hangenkuoret, jossa Kerttu pääsi kirmailemaan liinan (tai oikeastaan ihan vaan kymmenmetrisen narun) kanssa. Toinen nautti ihan täpöllä, kieri vähän väliä hulluna ja yksi kunnon hepulikin ehdittiin hepuloida sillä välillä.

Helmikuun aikana tehtiin myös pieni läpimurto. Tai ei nyt ehkä ihan läpimurto, mutta ainakin jonkinlainen edistysaskel parempaan. Nimittäin ennen kirjoituksia käytiin parit metsälenkit, jotka Kerttu sai kulkea vapaana liinan kanssa. Ja ihan oikeasti vapaana, eikä niin että itse tarttuisin liinan päähän joka kerta, kun se lipuu yli puolen metrin päähän jaloistani. Ei välttämättä kuulosta kovin kummoiselta, mutta mulle se oli iso saavutus.

Kahdelle lenkille mukaan saatiin Romeo kaveri ja oli niin ihana katsoa, kun molemmat pistelivät täysillä peräkanaa pitkin polkuja. Korvat oli yllättävän hienosti tallella ja myös luoksetulot toimi aika kivasti. Näillä kahdella lenkillä Kerttu yritti ainoastaan kaksi kertaa häipyä omille teilleen, ja näistä molemmista se tuli kuitenkin ihan kiitettävästi takaisin. Maaliskuun alkuun tehtiin lenkki myös kahdestaan, joka, noh, ei mennyt ihan niin putkeen, mutta ainakin Kerttu sai kerrankin juosta, juosta ja juosta niin paljon kuin sielu sieti. Ja kyllä se aina välillä muisti, että minäkin olin olemassa.

Ehkä pienenä selvennyksenä, että meillä on siis jo pitkään ollut ongelmia vapaanolon kanssa, oikeastaan jo ihan alkuajoista asti. Kerttu on tosi riistaviettinen ja erityisesti metsässä se katoaa välillä hyvinkin kauas. Luoksetulo ei toimi oppikirjojen mukaan ja vielä kun lisätään hermoheikko omistaja, joka haluaisi, että koira kulkee lähellä, soppa on valmis. Kerttu pääsee ihan tosi harvoin kunnolla vapaaksi ja sen takia tämmöisillä satunnaisilla irtolenkeillä se ajautuu mun omalla termillä "vapauden huumaan". Eikä ihmekään. Vähemmästäkin lähtee lapasesta, jos ei koskaan pääse oikeasti vapaana juoksemaan. Nyt on kuitenkin taas pientä uskoa siihen, että joku päivä ei tarvitsisi enää kulkea metsälenkkejä hihnan päässä. Ja ehkä nimenomaan uutta rohkeutta, että uskallan luottaa Kerttuun. Ainakin pikkuisen enemmän.
DSC_4473a
Talvi 2016 072a
Ulkoasu
Blogin comebackin kunniaksi ulkoasu sai pitkästä aikaa uutta väriä ylleen. Mun taiteilijan lahjat on niin olemattomat, että tällä kertaa jätin ihan suosiolla omat bannerinräpellykset tekemättä, jottei tarvitsisi repiä kaikkia hiuksia päästään sen parissa tuskaillessa. Niinpä tästä ihanasta uudesta bannerista saadaan kiittää Shepherday-blogin Kirsiä. Kiitos vielä, tämä on kyllä upea! Ps. pahoittelut tekstitulvasta. Oli niin kiva päästä kirjoittamaan pitkästä aikaa, että saatoin hieman innostua.

2 kommenttia:

  1. Jee comebackille! On teitä kaivattukin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit ihana kuulla! Kannustaa kyllä hurjasti palaamaan taas blogin pariin :) Harmittaa, kun en oo lähiaikoina edes ehtinyt kunnolla seurailla muita blogeja niin nyt on ollut taas kiva päästä lueskelemaan teijänkin kuulumisia! :D

      Poista

Kiitämme kommentistasi!