sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Luukku 6: Hämäriä reissuja

Kuusi päivää joulukuuta menty ja enää 18 päivää, kun koittaa jouluaatto. Ei voi käsittää, miten aika menee näin äkkiä. Tänään on vietetty perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivää. Kerttu sai nukkua aamulla pitkät aamu-unet, lenkkeillä vaihtelevissa maisemissa, harjoiteltiin uutta temppua ja illalla saa vielä puuhastaa oman herkkunsa parissa. Toivottavasti myös muilla on ollut yhtä leppoisaa itsenäisyyspäivän viettoa.

Toissapäivänä maa yritti kovasti muuttua jälleen valkoiseksi ja taivaalta satoi melkein nenäliinan kokoisia lumihiutaleita. Olihan se pakko käydä pihalla vähän kuvailemassa, mutta aika pian kiiruhdettiin takaisin sisälle. Taisi paremminkin olla räntää tai jotain.
Joulukuu -15 013a
Eilen käytiin etukäteen itsenäisyyspäivän retkellä. Aurinko paisteli pitkästä aikaa ja sää oli kuin luotu retkeilylle. Suunnaksi otettiin Sumiaisten Laulavan mörön polku, jossa ei ollakaan käyty vähään aikaan. Viimeksi reilut kaksi vuotta sitten. Mutta heti, kun retkitamineet otettiin esille, aurinko painui pilvien taakse. Navigaattori ohjasi jotain surkeaa kuoppaista pikkutietä pitkin ja autosta meinasi jäädä pohja sille tielle.

Päästiin sentään lopulta perille, mutta polku ohjasi harhaan heti ensimmäisen vartin sisällä. Reitti muuttui kuraiseksi metsäkoneen uraksi ja lopulta katosi kokonaan. Viimein oli pakko uskoa, ettei reitti voinut olla oikea. Jouduttiin palaamaan takaisin ja se kohta, mistä olisi pitänyt kääntyä, sai kyllä ärtymyksen pintaan. Kuka nyt tajuaisi kääntyä pikkuiselle polulle kesken reitin, jos vaihtoehtona on leveä tie, joka jatkaa samanlaisena suoraan eteenpäin? Ehkä se, joka tajuaa seurata puissa olevia reittimerkintöjä...
Joulukuu -15 041
Joulukuu -15 055a
Jatkettiin oikeaa reittiä jonkin matkaa. Pienen hakatun metsäpolun jälkeen alkoi maantie, jossa kyltit osoittivat sitkeästi eteenpäin, että kyllä se polku siellä jatkuu, usko pois. Jaksettiin peräti sen mäen alle, josta Mörköpolku olisi vasta virallisesti alkanut. Mutta oltiin jo niin puhki ja iltakin alkoi hämärtää, että käännyttiin niiltä sijoilta takaisin tulosuuntaan. Retki ei ehkä ihan ollut sellainen kuin suunniteltiin, mutta ainakin tuli viiden kilometrin iltakävely ja koirilla oli huisin hauskaa. Ehkä sitten ensi kerralla käydään kiertämässä se oikea reitti.
DSC_4423a
© Saara
Joulukuu -15 065a

2 kommenttia:

  1. Hah! On se niin mahtava tunne, kun oikealta polulta menee ja eksyy väärälle polulle, jonka jälkeen on ihan hukassa! Tai sitten, kun ei usko kylttejä ja oikea reitti olisikin alkanut vähän matkan päästä :D

    http://vellajakumppanit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sanopa muuta! :D Mikään ei oo retkeillessä ärsyttävämpää kuin tuo, että eksyy väärään suuntaan ja joutuu sitten palaamaan takaisin. Ja musta tuntuu, että mulle ainakin on lähiaikoina käynyt melko useasti näin...

      Poista

Kiitämme kommentistasi!