torstai 5. marraskuuta 2015

Operaatio karvaturri

Huh sainpas tämänkin postauksen viimein valmiiksi. Pitkään se ehti lojua luonnoksissa, kun en vaan saanut aikaiseksi ottaa loppuja postaukseen tarvittavia kuvia. Syyskuun lopussa osallistuttiin Kertun kanssa Cairnterrierikerhon trimmauskurssille. Kurssi oli yhden päivän mittainen ja sen aikana opeteltiin alkeet cairnin trimmaukseen. Tähän asti Kerttu on aina käynyt kasvattajallaan trimmissä, mutta oon pitkään myös itse halunnut oppia nyppimään Kertun. Saisi trimmausten välissä vähän itsekin siistittyä turkkia, eikä Kerttu ehtisi muuttua niin metsänpeikon näköiseksi.

Käytiin kurssipaikalla ensin pieni lenkki, jotta Kerttu sai purkaa pikkuisen energiaansa ja jaksaisi paremmin pysyä paikoillaan operoinnin ajan. Ehkä. Mukana oli taas kevythäkki, jossa Kerttu sai pötkötellä rauhassa. Aluksi se oli vähän epäileväinen ja meinasi ruveta läähättelemään, mutta oman häkin turvassa se alkoi pian nukkua.
Cairnterrieri on siis nypittävä rotu eli "vanha karva" nypitään pois, jolloin uutta pääsee kasvamaan tilalle. Saksia, trimmauskonetta yms. trimmauksessa ei käytetä, sillä ne katkovat karvan, muuttavat sen pehmeäksi ja pidemmän päälle pilaavat rodulle ominaisen karkean karvanlaadun. Trimmissä pärjää vähillä varusteilla, ihanteellisessa tapauksessa pelkkä metallikampa, tassusakset ja omat sormet riittävät. Trimmausveistä saattaa myös tarvita esim. korviin, mutta loppupeleissä sormet ovat se tärkein väline.

Aluksi oli esittelykierros, jonka jälkeen käytiin luentomateriaalin kanssa läpi cairnin trimmauksen pääkohdat ja oikea tekniikka nyppimiseen. Sen jälkeen aloitettiin harjoittelu koirien kanssa, sillä käytännössä katsomalla ja kokeilemalla sitä parhaiten oppii. Kerttu tuli innoissaan häkistä ulos, mutta hymy hyytyi, kun nostin sen pöydälle: "Tämänkö takia me tänne tultiin. Just joo..." Kertun turkki oli hieman pöhähtänyt ja siitä sai ottaa oikeastaan kaiken alas.
Alkuun nyppiminen oli hiukan vaivalloista, kun oikea tekniikka oli hakusessa ja tuntui oudolta, että tästäkö vaan sitä ruvetaan nyhtämään irti. Melko pian homma alkoi luistaa ja karvaa kertyi pussiin hyvää vauhtia. Kerttu käyttäytyi tosi nätisti. Se kökötti pöydällä rauhallisesti ja välillä jopa kävi maate. Pari kertaa tuli pientä palautetta, kun lähestyttiin vatsaa, mutta mun mielestä se on toisaalta ihan ok, kun kertoo milloin nipistää liikaa. Oppii samalla tuntemaan oman koiransa herkät alueet ja osaa seuraavalla kerralla ottaa varovaisemmin.

Ulkoilutauon jälkeen jatkettiin vielä pari tuntia, mutta pikku hiljaa väsymys alkoi painaa päälle kummallakin ja päätettiin päättää urakointi siltä erää. Kurssipäivän aikana en ehtinyt ottaa kuin selkää ja pikkuisen kylkiä, mutta silti karvaa kertyi melkein täysi pussillinen. Ulkoapäin muutosta ei kyllä paljoa huomannut ja melkoisesti työtä jäi vielä kotiläksyksi.
Kurssipäivän päätteeksi
Nyt viimein turkki alkaa olla valmis ja pakko sanoa, että yllättävän hidasta ja rankkaa tää on ollut. Yhtenä päivänä korvat ja seuraavana etuosa. Mutta samalla tämä on ollut myös ihan palkitsevaa, kun saa huomata oman kehittymisen ja lopulta pääsee ihastelemaan (ja ehkä myös kauhistelemaan) työnsä tulosta.  Trimmauksen alussa ajattelin, että tänä vuonna käytäisiin vielä yhdet näyttelyt. Mutta mitä pidemmälle trimmaus eteni, sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että taidetaankin jättää se reissu väliin. Paras odotella kevättä ja uuden karvan kasvua.

Lopputulos on melko kalju ja nyt Kerttu on vähän tuommoinen suikulakoira. En tiedä oonko siitä hirveän ylpeä. Kyljet on pohjavillalla, pää ei ole järin cairnimaisen pyöreä, takapäästä tuli luihu ja hapsuja töröttää siellä sun täällä. Mutta ainakin muutos on suuri, kun vertaa kuviin ennen trimmiä, silmät näkyvät taas vaihteeksi ja ainakin on kevyt malli. Ehkä vähän liiankin vielä, kun talvikin on tulossa. Pakkaset ja kaikki. Täytyy varmaan ostaa Kertulle joku takki.
Trimmi
Ennen ja jälkeen trimmin
Trimmi2
Ja tässä sama. Kauhea, kun rupeaa naurattamaan, kun katsoo noita kuvia ennen trimmausta. Oli se kyllä melkoinen mörökölli :'D
Trimmauskurssin innoittamana tilattiin meille oma trimmauspöytä ja ajattelin samaan syssyyn raapustaa vähän siitäkin. Päädyttiin ihan perusmalliseen pöytään, joka sattui olemaan Petenkoiratarvikkeella hyvässä alennuksessa. Hinta oli normaalistikin melko edullinen, sillä mukana tuli myös trimmaustanko ja silmukka, jotka pelkiltään saattavat maksaa yli 20 euroa. Pystyttäminen oli melko helppoa, mutta jonkin verran sai käytää voimaa, että sai metalliosat loksahtamaan paikoilleen.

Pöytä tuntuu tukevalta, pelkällä lattialla keikkuu välillä, mutta saattaa johtua pikemminkin vinosta lattiasta. Pöydässä on hyvä luistamaton pinta, mutta ainakin alkuun se haisi aika voimaakkaasti. Pöytä menee kasattuna melko pieneen tilaan, mutta kyllähän tuo jonkin verran painaa, eikä varmaan ihan yhdellä kädellä kulje näyttelypaikoilla mukana.  Korkeus on ihan hyvä, ainoastaan vatsaa/kylkiä trimmatessa joutuu kyyristelemään enemmän. Mutta kaikin puolin enemmän plussaa kuin miinusta. Ainakin parempi kuin keikkuva, matala saunajakkara, josta Kerttu hyppää vähän väliä pois "Mulle riitti, heippa vaan."
Lokakuu -15 021
Lokakuu -15 665a
Vatsakarvoissa vielä työstämistä...
Lokakuu -15 717
Marraskuu -15 063
Valmis! Uutta kaulusta puskee jo vanhan alta, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Joulukuvia 178

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi!