lauantai 31. lokakuuta 2015

Täydellinen ajoitus

Nimittäin juoksuille. Eihän siinä toisaalta mitään ja onhan niitä tässä jo pari kuukautta odoteltu. Oikeastaan ehdin ajatella, että ne menivät jotenkin huomaamattomasti ohi, mutta viime viikolla Kerttu yllättäen ilmoitti, että nyt olisi sitten aika juosta. Ainoa ongelma ajoituksessa oli se, että tänään meillä olisi ollut rally-tokon viralliset kisat. Ja nimenomaan olisi ollut, sillä juoksuisen koiran kanssa kisoihin ei voi osallistua.

Pakko myöntää, että varsinkin ensin se harmitti tosi paljon. Koko vuosi odotettu meidän ekaa kisastarttia ja kun lopulta siihen tuli mahdollisuus ja vieläpä koko vuoden viimeinen mahdollisuus, me ei päästäkään. Tietty loppuvuodelle on vielä joitain kisoja, mutta kaikki niistä on reilun kolmen tunnin ajomatkan päässä =liian kaukana. 
Lokakuu -15 242a
Lokakuu -15 249a
Kuitenkin alkupettymyksen jälkeen aloin miettiä, mikä kiire meillä oikeastaan on kisaamaan. Olihan se tietenkin yksi tämän vuoden tavoitteista, mutta mitä muuta? Toisaalta, kun miettii järjellä, oltaisiinko me edes oltu valmiita vielä? Jos totta puhutaan niin musta tuntuu, että ei oltaisi. Kerttu on superpätevä rally-tokoilija (ainakin silloin, kun malttaa keskittyä), mutta sellaista täyttä varmuutta ja luottoa siihen tekemiseen ei olla vielä saavutettu. Jotkin asiat on vielä vähän epävarmalla pohjalla ja monissa voidaan vielä paljonkin kehittyä. Vähän on alkanut tuntua, että tää oli joku suunniteltu juttu. Ja loppujen lopuksi ehkä ihan hyvä sellainen. 

Tänä vuonna jäi siis kisat käymättä, mutta ensi vuonna otetaan uusi yritys. Alkuvuodelle katsoin jo kolmet kisat ja mahdollisesti yritetään päästä niihin kaikkiin. Sitä ennen meillä on hyvin aikaa treenailla koko paketti kasaan. Joulukuussa käydään ehkä taas möllittelemässä ja hiukan katselin myös jotain kurssia loppuvuodelle. Rally-tokossa me ei olla käyty kuin se yksi yhden päivän tutustumiskurssi, joten olisi kiva päästä ihan kunnon ohjattuun opetukseen. Saisi vinkkejä kotitreenailuun ja samalla Kepalle varmuutta hallissa toimimiseen. 

Kotona aiotaan keskittyä ainakin alkuun ihan yksittäisten liikkeiden harjoitteluun. Yleensä meidän treenit on ollut sellaista ihme sekametelisoppaa tai pelkkää seuraamisen vahvistamista, että päätin ekana tavoitteena hioa kyltit yksitellen kuntoon. Viime mölleissä alokkaan koirilla oli niin upeeta takapään käyttöä ja tajusin, että meillä käännökset on pelkkää tallustelua. Siispä takapään käyttöön koetetaan myös paneutua. Mutta ennen kaikkea ei oteta treeneistä mitään paineita, yritetään saada jotain selkeyttä ja säännöllisyyttä touhuun ja pidetään hauskaa rallyn parissa! 
Lokakuu -15 261a
Lokakuu -15 280b
Lokakuu -15 323a
Tällä hetkellä juoksuaika on Kertulla pahimmillaan päällä. Jo ennen juoksujen alkua se oli vähän pihalla kaikesta ja ehdin taas huolestua ja tietty veikkailla sen perinteisen sairauslistan läpi. Mutta olisihan se pitänyt arvata, että juoksuista tämä johtui, sillä nyt jälkikäteen mietittynä ne täsmäävät niihin kuin nenä päähän. Muuten ehkä, mutta olin jo niin vakuuttunut, että tosiaan olisivat menneet jo pari kuukautta sitten ohitse. Normaalisti Kerttu juoksee tasan yhdeksän kuukauden välein ja juoksujen olisi pitänyt tulla elokuussa. Mutta eipä tällä kertaa. Yhdeksänkin on jo vähän tavallisesta poikkeavaa, mutta tällä kertaa väliksi tuli peräti 11 kuukautta, mutta silti päivälleen oikein. Tosi kumma, mutta ehkä enempi olisin huolestunut, jos ne olisi jäänyt kokonaan tulematta. Kai...

Alkuun Kerttu oli tosi väsynyt ja nukkui vaan melkeinpä koko ajan. Mutta nyt varsinaisten juoksupäivien alettua siitä tuli täysi höpö. Aamu aloitetaan hirveällä piippailulla, lenkillä mennään viivana eteenpäin ja yöllä rampataan ja herätetään omistaja tunnin välein. Myös naapurissa Kerttu on saanut säpinää aikaan... Mutta eipä tätä vaihetta kauaa kestä. Onneksi. Postauksen kuvat on ensimmäiseltä pakkasaamulta ja kaksi viimeistä meidän syysloman retkeltä.

4 kommenttia:

  1. Kisoihin vaan! Siellä oppii myös erittäin tehokkaasti. Tuskin tulee toistettua samaa virhettä enää koskaan, jos jonkun virheen kisoissa tekee. Me odotetaan Hupin kanssa näkevämme teidät lähialueen kisoissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tuo on kyllä totta! Tää eka kisa on vaan se isoin kynnys, mut ehkä vielä joku päivä saadaan se ylitettyä ;) Huomaa, miten mölleistäkin on joka kerta oppinut uutta ja erityisesti juuri niistä virheistä! Kiitos kannustuksesta, jospa me sitten Jyväskylän tammikuun kisoihin uskallettaisiin kokeilemaan... :D

      Poista
  2. Ensimmäiseen kisaan on aina isoin kynnys mennä, etenkin jos ei ole aiemmn kisannut missään muussakaan lajissa. Usein miettii mitä muut meistä ajattelee, onnistuuko ollenkaan, jännittää ja ei ehkä tiedä tarkalleen miten kisoissa asiat noin yleisesti menee, aikataulut, häiriöt yms. mutta voin todeta että sieltä selviää hengissä! Itse siellä on pahin kriitikko itseään kohtaan. Monesti muut näkee vain hyvät asiat suorituksista ja tietää että harvoin onnistuu täydellisesti.

    Minäkin olen kisannut jo todella monta kertaa eri lajeissa ja aina välillä (melkein joka kerta iskee) pieni paniikki ennen kisaa ja miettii miksi, oi miksi taas ilmoittauduin. Koira ei varmasti osaakaan, itse mokaa kuitenkin jotain jne. Viimeksi lauantaina olin naama valkoisena kehän laidalla melkein täristen. Kun pääsee koiran kanssa tekemään, unohtuu muut ja suorituksen loputtua on helpottunut ja kevyt olo. :D Siihen jää varmaan jopa koukkuun, koska monet siellä on yhä uudelleen kisaamassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee! Just samanlaisia ajatuksia pyörii päässä ja aina päällimmaisenä se, että "Mitä ne muut nyt meistä ajattelee". Ja tuokin on huomattu, että itse näkee omat virheet aina erilailla kuin muut. Kun itestä tuntuu, että meni ihan päin mäntyä niin aina muut on sitä mieltä, että sehän meni hienosti. Jotenkin on aina vaikea poimia ne hyvät puolet ja onnistumiset omasta suorituksestaan...

      Tää oli kyllä aivan ihanan kannustava kommentti! Jotenkin sitä ei aina tajua, ettei todellakaan ole ainut, joka hermoilee kaikkea tällaista ja ei se maailma kaadu, vaikkei menisikään aivan täydellisesti. Tästä tuli kyllä uutta puhtia jatkaa eteenpäin, kiitti hirveästi, kun tulit meitä tsemppaamaan :) Ja kyllä me vielä ne kisat startataan, se on taattu! ;)

      Poista

Kiitämme kommentistasi!