sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Porkkana 2015

Elokuussa päästiin Kertun kanssa ensimmäistä kertaa leireilemään, kun matka suuntautui cairnterrierikerhon porkkana -harrasteviikonloppuun. Leiri järjestettiin nyt toista kertaa ja paikkana toimi Marttisen lomakeskus Virroilla. Viikonlopun aikana päästiin kokeilemaan päälajeina rally-tokoa ja agilitya sekä tutustuman sivulajeina hajuerotteluun ja naksutteluun. 

Perjantai
Aluksi suunnitelmissa oli matkata Virroille bussilla, mutta vuoroja meni niin huonosti, että idea oli pakko unohtaa. Muutenkin se olisi voinut olla tuhoon tuomittu yritys. Yli-innokas koira ja hirveä tavaramäärä ei ehkä ole ihan paras yhdistelmä bussilla reissaamiseen. Onneksi meillä oli taas ihanasti tuuria matkassa ja päästiin kimppakyytiläisinä leirille mukaan. Kiitos vielä kerran. Kerttu sai matkustaa ensimmäistä kertaa auton takatilassa häkissä ja ihan kiitettävästi se taisi siitä selviytyä. Ainakin oli hyvin hiljaista koko matkan!
Pirteä matkalainen
Parin tunnin ajomatkan jälkeen oltiin perillä ja takatilassa alkoi Kertun vaativa piippaus: "Päästäkää ulos." Pienen odottelun jälkeen saatiin avain omaan mökkiin, johon mentiin tutustumaan. Mökeissä oli neljä huonetta, kaksi ylhäällä ja kaksi alaalla sekä pieni keittiö/olohuone. Muita ei ollut vielä saapunut, joten Kerttu sai olla vapaana ja ihmetellä uutta viikonloppuasuntoaan. Sängyn alusen se valloitti heti omaksi paikakseen. Siellä oli kivan turvallista nukkua sekä hyvä piilotella valjaita.

Kun porukkaa oli sopivasti kasassa, käytiin yhteislenkillä, jossa samalla tutustuttiin sekä toisiin cairnisteihin että leiripaikkaan. Kerttu oli vähän ärripurri, eikä kukaan saanut haistella ilman, että ärräpäitä pääsi suusta. Jonkin ajan päästä käytiin vielä toisella yhteislenkillä, mutta vieläkään neiti ei oikein lämmennyt uusille tuttavuuksille. Noh omapahan on vikansa, jos ei saisi leiriltä yhtään uutta ystävää.

Yksi jännityksen aiheista oli se, miten tällä pörisijällä synkkaisi huonekaverin koirien kanssa. Mutta ihan hyvin Kerttu otti huonekaverinsa vastaan, vaikkakin murh ja pörh pääsi aina, jos joku tuli liian lähelle. Alakerran toisen huoneen koirat olivat Kertun mieleen ja toisen kanssa Kerttu meinasi jopa ruveta leikkimään. Kaikkien viiden koiran ollessa irti tunnelma oli vähän jännittynyt, mutta oli kiva, että tarpeen tullen ne osasivat myös olla siivosti keskenään. Molemmat yöt Kerttu ja huonekaverin vanhempi koira saivat olla vapaana ja ilman pahempia kärinöitä Kerttu osasi jakaa huoneensa.
Viideltä oli päärakennuksella leirin info sekä esittelyä lajeista, joihin leirillä päästiin tutustumaan. Koirat joutuivat jäämään häkkeihin, mutta luultavasti hetken ihmettelyn jälkeen alkoi käydä huoneissa väsynyt tuhina. Esittelyiden jälkeen päivän ohjelma jatkui eläinlääkäri Juha Kallion luennolla, jossa käytiin läpi koiran tuki-ja liikuntaelinasioita yleisesti sekä jalostuksessa.

Aluksi hän kertoi yleisesti rodun terveystilanteesta sekä tuloksista, jotka kaikkiaan näyttävät melko positiivisilta. Toisaalta todellisesta tilanteesta on vaikea sanoa, sillä valitettavasti cairneja(kaan) ei tutkita riittävästi erityisesti luuston osalta. Yksitellen käytiin läpi niin polvilumpion luksaatio ja ristisidevammat kuin polven normaali ja altistava rakenne. Myös ylipainon aiheuttamat ongelmat, suuterveys, iho-ja korvasairaudet sekä autoimmuunisairaudet käytiin tarkasti läpi. 

Selkäongelmista hän painotti juuri tuota LTV:tä, mikä siis Kertullakin on epävirallisesti todettu. Cairnien lyhyt runko voi aiheuttaa LTV muutoksia Kallion mukaan merkittävästi. Sen takia selkiä pitäisi alkaa kuvata paremmin ja oon kyllä täysin samaa mieltä. Omana diaesityksenä kerrottiin vielä lonkista, joissa hän painotti myös, miten tärkeää aktiivinen tutkiminen olisi. Luento oli kaikkiaan tosi mielenkiintoinen ja sai kyllä ajattelemaan asioita ihan uudella tavalla.
Sää oli koko viikonlopun tosi lämmin ja välillä käytiin vähän järvessä viilentymässä
Lauantai
Lauantai oli leirin varsinainen harrastuspäivä. Aamulenkin ja aamupalan jälkeen päästiin heti tositoimiin ja suunnattiin puoli yhdeksältä kohti agilitykenttää. Aluksi oli yleistä infoa, jonka jälkeen koirakot otettiin yksitellen kentälle harjoittelemaan.

Kertun kanssa meillä on pohjalla agilityn alkeiskurssi, mutta siitä on kuitenkin sen verran aikaa, että tuntui paremmalta aloittaa ihan nollasta. Eikun hihna irti ja menoksi. Kerttu oli tosi kivasti kuulolla, eikä lähtenyt yhtään sooloilemaan omiaan. Aluksi otettiin yhtä aitaa, mutta Kertulla oli juttu niin hyvin mielessä, että siirryttiin pian kahteen ja lopulta kolmeen. Palkka oli odottamassa esteen jälkeen, että rintamasuunta pysyi eteenpäin. Kolmella esteellä se kuitenkin seurasi vähän turhan paljon minua ja minun huonoja käsimerkkejäni. Välillä mentiin vauhdilla esteestä ohi, mutta pääasiassa suunta oli oikea!
Tauko
Toisella kertaa intoa oli yhtä paljon kuin ensimmäisellä. Aluksi saatiin kokeilla putkea ja hyvin oli tämäkin este jäänyt mieleen. Hirveällä vauhdilla se sujahti käyrän putken läpi, eikä ollut mitään epäröintiä ilmassa. Otettiin putkea pari kertaa yksitellen, minkä jälkeen testattiin pientä rataa, jossa mentiin aidan kautta putkeen. Ensin taas yksi, mutta toinen teki niin upeasti, että lopulta mentiin kolmen aidan sarja ja päätteeksi putki.

Kerttu teki aivan mielettömän hienosti ja ennen kaikkea tosi kivalla innolla. Muistaa vaan vieläkin, miten silloin kaksi vuotta sitten alkeiskurssilla Kerttua ei koskaan oikein huvittanut ja se vaan halusi puuhastaa omiaan. Toisaalta silloin Kertulla oli ensimmäiset juoksut alkamassa ja elämä oli muutenkin sen takia yhtä tunnekuohua.

Tehtiin ratapätkä muutamaan otteeseen, jonka jälkeen oli aika päästää seuraava ryhmä treenaamaan ja lähteä itse pienelle tauolle. Aamun aksatreeneistä jäi todella kiva fiilis ja oon kyllä tosi ylpeä tuosta terrieristä. Toinen keskittyi tekemiseen täysillä. Vähän haikein mielin kuunteli kouluttajien kannustusta lajin parissa jatkamiseen, sillä meille se taitaa olla mahdoton haave. Vaikkei selkä vaivaa Kerttua (ainakaan vielä), en silti halua turhaan rasittaa sitä yhden harrastuksen takia. Toisaalta Kerttu tykkäsi tästä niin kovasti, että ehkä me tulevaisuudessa vielä jotain pientä agilityjuttua saatetaan tehdä.
Mitäs siinä kuvaat?
Syönnin ja pienen lepotauon jälkeen vuorossa oli hajuerottelu. Tätä olin odottanut lajeista ehkä kaikkein eniten, sillä hajutyö on aina ollut Kertulle mieleen. Aluksi käytiin yhdessä läpi tarvittavat tarvikkeet ja se, miten etsittävää hajua lähdetään koiralle opettamaan. Tunnistettavana hajuna oli liptonin perustee, joka koiran tulisi oppia osoittamaan. Teepussit oli laitettu yön yli ilmatiiviiseen pussiin, jossa oli lisäksi vanulappuja hajustumassa. Teen ja vanulappujen lisäksi tarvittiin kaksi puhdasta lasipurkkia, joista toiseen laitettiin hajustettu vanulappu ja toiseen hajuton.

Opettaminen aloitettiin pelkällä hajupurkilla ja ensimmäinen askel oli saada koira nuuskaisemaan purkkia. Aluksi Kerttu ei tajunnut yhtään jutun juonta ja käsitti, että se oli joku kumma katsekontaktiharjoitus. Pienellä avustuksella Kerttu viimein älysi purkin ja tarjosi hienosti purkin kosketusta. Mutta nimenomaan kosketusta ja siihen se sitten jäikin. Kertulla on tosi vahvasti mielessä kohteen kosketus, jota ollaan lähiaikoina käytetty mm. noutoharjoituksissa.

Lopussa kokeiltiin kahdella purkilla, olisiko Kerttu tajunnut kosketuksen ja teenhajun yhteyden. Hakuammuntana kosketus osui pari kertaa oikeaan, mutta vielä ei tainnut ihan olla juttu selvillä. Yhtä purkkia pidemmälle ei sillä kerralla päästy, mutta ainakin saatiin hyvät ohjeet jatkamiseen kotona.
Tauon jälkeen oli toisen sivulajin eli naksuttelun vuoro. Aluksi ohjaaja kertoi, mihin koiran opettaminen naksuttimella perustuu, oikeasta ajoituksesta, naksuttimen käytöstä koulutuksessa sekä naksuttelun eri tavoista, kuten sheippaamisesta ja nappaamisesta. Osa oli tuttua juttua, sillä Kerttua olen opettanut naksuttimella ihan pennusta asti. Paljon tuli kuitenkin myös uutta ja oli kiva saada selvennystä asioihin, joita on aikaisemmin pohtinut.

Treenit aloitettiin ehdollistamalla koirat naksuttimeen, joille se ei ollut entuudestaan tuttu. Seuraavana tehtavänä oli käsikosketuksen harjoittelu naksuttimen avulla. Kertulla käsikosketus on kuitenkin hallussa ja myös seuraavaksi ehdotetun peruuttamisen Kerttu osaa jo entuudestaan. Ohjaaja antoi meidän ehdottaa jotain, mitä haluttaisiin opetella ja toiveesta saatiin treenailla noutamista.

Noutamista ollaan jonkin verran harjoiteltu kotona. Kerttu osaa melko hyvin nostaa esineen, mutta varsinaisesta noutamisesta ollaan vielä kaukana. Mitään tokonoutoa en välttämättä aio Kertulle opettaa, mutta sellainen ihan "perusnoutaminen" olisi ajatuksena. Saatiin hyviä vinkkejä ja Kerttu sai testailla noutoa ohjaajan noutokapulalla. Vieras kapula oli Kertusta vähän ikävä, eikä se oikein halunnut koskea siihen. Tehtiin kuitenkin pientä kosketusharjoitusta ja lopussa Kerttu uskalsi jo ottaa sen suuhunsa.
Iltapäivällä oli koiratanssin esittely. Koiratanssi oli ollut yksi sivulajimahdollisuuksista, mutta siihen oli tullut niin vähän osallistumisia, että laji päätettiin vain esitellä. Esittelyssä päästiin näkemään hienot kisakoreografiat sekä HTM:stä että freestylestä. Oli kyllä aivan huippua katsottavaa ja itsellekin syttyi pieni koiratanssi-innostus!

Päivän viimeisenä varsinaisena ohjelmana oli leikkimielinen kisa. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja tarkoituksena oli suorittaa pieni rata viestityylillä eli seuraava sai aina lähteä, kun edellinen oli maalissa. Kertulle olin vaihtanut yhteislenkkiä varten valjaat ja niiden takia se oli vähän nihkeällä tuulella... Ensiksi oli rima, jonka sai astettaa haluamalleen tasolle ja molempien piti mennä joko sen ali tai yli. Kertun kanssa hypättiin yli ja seuraavaksi oli tötterö, joka piti kiertää yhdessä ympäri. Sen jälkeen pujottelu rally-toko tyyliin.

Pujottelun jälkeen oli temppupiste, jossa kyltin ohjeen mukaan tehtiin temppu "Istu, anna tassu". Viimeisenä oli kaksi kuppia, jonka toisen alla oli makkara ja toisen porkkana. Koiran tuli kaataa toinen kupeista ja omistajan syödä jäljelle jäänyt toisen alta. Pienen haistelun jälkeen Kerttu kupsautti makkarakupin nurin ja minä sain popsia porkkanan. Kisasta kaikki saivat hienon kunniakirjan ja lopuksi napattiin vielä yhteiskuva.
Kuvaile keskenäs...
Päivän päätteeksi käytiin Kertun kanssa vielä omalla lenkillä. Kerttu ei ollut erityisen kuvauksellisella tuulella ja väsymys vauhdikkaan päivän jälkeen väsymys alkoi paistaa Kertusta. Kierrettiin reipas lenkki Marttisen lomakeskuksen ympäristössä, kun ei oltu paljoa sitä vielä ehditty tutkia. Ensiksi reippailtiin pienen luontopolun kautta, kiivettiin lintutorniin ihastelemaan maisemia ja kierrettiin punaisten perinnetalojen sekä hevoslaidunten kautta. Lopuksi käytiin ihmettelemässä herraskosken kanavaa, kunnes palailtiin mökille keräämään voimia viimeiseen leiripäivään.
Sunnuntai
Sunnuntaiaamu ei alkanut mitenkään erityisen hyvin. Kerttu oli kumman vaisu, eikä se suostunut tulemaan pois sängyn alta. Pienen houkuttelun jälkeen se suostui lopulta lähtemään lenkille ja pian syy outoon käytökseen löytyi. Toisella oli maha ihan sekaisin ja heti perään se vielä oksensi eilisen kisan makkaranpalat kokonaisina ulos. Makkara oli ollut jotain erikoismakkaraa, joka ei ilmeisesti ollut sopinut Kertun herkälle vatsalle. Ja lisäksi kun ynnätään mukaan kaikki treenien herkut ja stressi, niin ei ihme, jos maha menee sekaisin...
Leiriltä löytyi myös kaukaisia sukulaisia. Huomatkaa Kertun "ilahtunut" ilme tästä uutisesta :D
Pieni potilas
Aamulla oli toisen päälajin eli rally-tokon vuoro, mutta meillä nämä treenit meni aivan sivu suun. Kerttu oli ihan noivea, herkut eivät maistuneet, eikä me sitten saanut oikeastaan mitään tehtyä. Pari kertaa käytiin kuitenkin kokeilemassa rataa ja muuten me oikeastaan vaan istuttiin ja lepäiltiin sivussa. Ensimmäisellä kerralla ei päästy edes ensimmäiselle kyltille, mutta toisella kierroksella saatiin sentään yksi spiraali jotenkuten tehtyä. Vähän se tietty harmitti, kun aamun treenit meni pilalle, sillä tätä rally-tokokertaa olin odottanut niin kovasti. Mutta minkäs sille mahtaa, jos vatsa on pipi ja hienosti Kerttu selvisi siitä yhdestä spiraalista.

Rally-tokon jälkeen oli aika laittaa tavarat kasaan ja loppusanojen jälkeen lähdettiin pikku hiljaa kotia kohti. Kaiken kaikkiaan leiristä jäi todella kiva mieli, päästiin tutustumaan uusiin lajeihin ja saatiin monia hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten. Todella muistorikas reissu, kannatti todellakin lähteä! Kolme viimeistä kuvaa © Henna Kyllönen 

2 kommenttia:

  1. Kivalta kuulosti! Tuo Juha Kallio olis kyllä pakko saada luennoimaan myös westiekerhon johonkin tapahtumaan. Saisi ihan faktoja pöytään westieiden luustokuvaustilastoista ja terveydestä. Tulis todella tarpeeseen ja olisi kiinnostavaa tietää enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja kivaa kyllä olikin :) Joo voin suositella! Tää luento oli tosi mielenkiintoinen ja vielä kun itteäkin nää luustoasiat ja yleensäkin terveys kiinnostaa. Varmaan voisi tosiaan westieilläkin olla aika hyödyllinen kokemus. Saisi kuulla tosiasiat ihan eläinlääkärin suusta!

      Poista

Kiitämme kommentistasi!