keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Saariston lapsi

Heinäkuun alussa Kerttu pääsi ensimmäiselle kunnon lomamatkalle. Aiemmin Kerttu on yleensä jäänyt hoitoon pidempien matkojen ajaksi, mutta nyt myös pieni karvaturri pääsi mukaan viettämään oikeaa lomaelämää. Matkan kohteena Merikarvian leirintäalue, jossa suunnitelmissa oli viettää muutaman päivän rento mökkiloma.

Automatka oli pitkä, mutta hienosti Kerttu jaksoi matkustaa. Välillä pidettiin pieniä jaloittelutaukoja ja Kerttu touhotti ympäriinsä aina ihan innoissaan "Joko nyt ollaan perillä?". Terassille Kerttu pääsi mukaan syönnin ajaksi ja se käyttäytyi huippu nätisti. Palkkioksi se sai napostella omia matkaeväitään. Sää oli pitkästä aikaa tosi aurinkoinen ja Kertulla oli niin kova vauhti päällä, että kuumahan sille tuli. Mutta kun laitettiin kasteltu rätti niskaan, niin jo helpotti.
Matkalla Merikarvialle poikettiin Seitsemisen kansallispuistossa. Kerttu ilahtui hurjasti, kerrankin pysähdyspaikka, joka oikeasti vaikutti kiinnostavalta. Mökille piti ehtiä ennen iltaa, joten kovin pitkällä retkellä ei ehditty käydä. Matkaan lähdettiin Seitsemisen luontokeskuksen pihasta, joka käytiin ensimmäiseksi tsekkaamassa. Paikka vaikutti ihan kivalta ja suosittu se ainakin oli, sillä paikalla oli tosi paljon väkeä. Kierrettiin reilun kahden kilometrin Runokankaan polku.

Reitti oli pääosin metsäistä polkuosuutta, mutta mukaan mahtui myös parit lyhyet pitkospuut sekä suolla että järven rannassa. Reittiopasteet oli vähän huonot, eikä reittejä oltu edes kunnolla merkitty karttaan. Mutta muuten paikka oli kyllä kiva ja olisi ollut hauska päästä pidemmällekin retkelle. Täytyy ehdottomasti tulla joskus uudestaan, kenties vaikka ihan yövaellukselle!
Illalla oltiin viimein perillä Merikarvialla. Kaupungista oli vielä jonkin matkaa leirintäalueelle meren rantaan, mutta pian paikka häämötti ja Kerttu pääsi tutustumaan tulevien päivien valtakuntaansa. Mökissä se oli ihan ihmeissään, teputti alakertaa ympäri ja välillä pysähtyi katsomaan kysymysmerkki pään päällä. Mutta lopulta se rauhoittui ja valitsi heti mielipaikakseen portaiden ja pöydän välissä  olevan sopukan. Oma pesä oli myös mukana, mutta sisällä oli niin lämmin, että Kerttu viihtyi paremmin viileällä lattialla.

Iltalenkillä käytiin vähän kiertelemässä ja tutustumassa paremmin paikkaan. Leirintäalue oli aika pieni ja karavaanareita oli tosi paljon. Maisemat rannasta aukeavalle merelle oli aivan huiput ja muutenkin paikka vaikutti hirmu kivalta. Kerttukin näytti viihtyvän oikein hyvin. Se kirmasi rantahiekassa, maisteli ihmeissään suolaista merivettä ja löysi kivenkolosta jotain epämääräistä, jossa oli pakko vähän kieriä. 
Alussa Kerttu vähän kummasteli uutta asumustaan, mutta lopulta sekin tottui mökkielämään. Alakerta oli Kertun valtakuntaa, mutta välillä se pääsi myös piipahtamaan yläkerrassa. Portaat oli melko jyrkät, eikä Kerttu uskaltanut itse lähteä niitä kipuamaan. Mutta pienellä avustuksella Kerttu pääsi ylös, jossa sai hengailla parvekkeella ja tarkkailla naapureiden touhuja. Kun ovea pidettiin auki, Kerttu sai liinan kanssa oleskella sekä nauttia auringosta kuistilla ja pihalla. Tyttö osasi olla tosi nätisti ja kuumuuden yllättäessä se pääsi sisälle viilentymään.

Leirintäalueella oli tosi paljon muita koiria, mutta Kerttu ei juurikaan niistä piitannut. Saatiin monet hienot ohitukset. Heti ensimmäisinä päivinä Kerttu törmäsi miellyttävään tuttavuuteen: cairnipoika Heikkiin! Laivalaiturilla poitsu näki Kertun ja pomppasi laivasta tekemään lähempää tuttavuutta. Kerttu oli vähän tyrmistynyt yllätyshyökkäyksestä, mutta molemmilla hännänpäät tärisivät kiinnostuksesta. Pian omistaja tuli kaappaamaan koiran takaisin, Kerttu ravisti helpottuneena ja melkein alkanut ystävyys päättyi siihen. Luontopolulla Kerttu myös törmäsi aivan ihastuttavaan bichon poikaan. Mutta Kertulla oli muuta mielessä, eikä se jaksanut innostua uudesta tuttavuudesta.
Sää oli koko reissun ajan tosi kiva ja juuri ne kesän ainoat helteet sattui sille viikolle. Kertun kannalta sää ei ollut ihan paras, kun aina oli kieli pitkällä ja hirveä läähtätys päällä. Mutta hienosti se pärjäsi, kun sai jäähdytellä pahimmat höyryt viilentävä mantteli selässä, oli raikasta vettä aina mukana ja kävi lenkeillä vilpoisessa merivedessä kahlailemassa. 
"Uimista" Kertun tyyliin, märkäturkki-inhotus ja keppihepuli
Äksöniä reissussa riitti. Kun yhdestä paikasta tultiin, heti oltiin seuraavaan matkalla. Kertulle se sopi enemmän kuin hyvin ja oli ihana huomata, miten innolla se oli menossa, oli kyseessä sitten mikä tahansa. Se käyttäytyi rauhallisesti terasseilla sekä museossa, johon sai erityisluvalla tulla, ei hämmentynyt suuresta väkijoukosta meripäivillä sekä loikkasi ennakkoluulottomasti kaupunkijunan kyytiin ja istui sylissä koko matkan kuin viilipytty. Yllättävän helposti reissaaminen toimii, vaikka nelijalkainen matkaseuralainen olisi mukana. Tietty välillä piti tehdä asiat vähän mutkikkaammalla tavalla, mutta se oli sen arvoista!
1. Kertun "iloiset" lomafiilikset 2. Naapureiden vakoilua 3. Hurja talonvahti 4. Yläkerran vanki
Loman aikana käytiin tutkimassa kahdet luontopolut. Molempiin oli tosi huonosti opasteita ja melkein jäi sen takia polut käymättä... Ensimmäinen reitti oli vähän tynkä reissu, sillä kartta oli huono, eikä polku kovin hääppöinen. Mutta päästiin sentään näkemään Piinukosken hieno riippusilta.

Toinen reissu oli hitusen onnistuneempi ja vastasi enemmän mielikuvaa luontopolusta. Alku oli hieman ryteikköinen, mutta loppua kohden muuttui yhä lupaavammaksi. Myös tällä reitillä oli upea riippusilta ja hienot oli maisemat! Kerttu tykkäsi, kun pääsi metsään reippailemaan ja viipotti iloisesti menemään. Siltojakaan se ei pelännyt juuri yhtään ja teputti niiden yli todella taitavasti.
Yhtenä päivänä käytiin kolmen ja puolen tunnin meriretkellä Ouran saaristossa. Matka Saaristoon taittui pienen laivan kyydissä ja matkaa oli molempiin suuniin noin 45 minuuttia. Kerttu oli retken ainoa koiramatkustaja ja herätti suurta ihastelua kirkkaanvärisissä pelastusliiveissään. Kerttu oli vähän hämmentynyt, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan, mutta tosi kiltisti se istui koko matkan sylissä. Alussa se vähän ihmetteli moottorin ääntä ja käänteli päätään, mutta tottuneena venematkailijana se rauhoittui pian. Välillä se halusi katsoa laidan yli maisemia ja välillä nukuttiin silmät sikkaralla. Kunnon laivakoira!
 
Maisemat Merikarvian saaristossa ja luodoilla oli kyllä aivan mielettömät. Vajaan tunnin merimatkan jälkeen oltiin viimein Ourassa. Paikka oli tosi ihastuttava ja Kerttukin nautti, kun sai pelastusliivit pois ja oltiin taas maissa. Kierreltiin paikkaa ympäri ja Kertulla oli niin kiire eteenpäin, ettei varmaan itsekään pysynyt mukana... Mutta hauskaa sillä ainakin oli. Se pomppi aivan onnessaan kivikossa, rompotti pitkospuita pitkin, kiipesi rohkeasti käymään kolmikerroksisessa luotsituvassa ja sai ihmetellä kaikkea uutta. Pian oli aika lähteä paluumatkalle ja kyllä uni maittoi pienelle matkaajalle. 
Viimeisenä iltana ajateltiin käydä ikuistamassa auringonlasku rannassa. Kerttu vähän ihmetteli, kun lähdettiin lenkille niin myöhään, mutta oli heti ovella, kun otin remelit esiin. Harmi vain pilvet ehtivät ennen meitä ja hieno auringonlasku jäi niiden taakse. Mutta eipä se paljoa haitannut. Otettiin muutamat räpsyt viileässä merituulessa ja kierrettiin pieni yölenkki rannan kautta takaisin mökille. Reissu oli kyllä aivan ihana kaikin puolin ja Kerttu oli tosi taitava matkakaveri. Ehkä ensi kesänä tämä reissukoira pääsee taas uuteen seikkailuun.

2 kommenttia:

  1. http://cairnienelamaa.blogspot.fi/2015/07/liebster-awards-discover-new-blogs.html Teidät on haastettu!

    VastaaPoista

Kiitämme kommentistasi!