sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Messutunnelmaa

Viimein olisi aika paljastaa, mitä jännittävää päästiin pari viikkoa sitten Kertun kanssa kokemaan. Jyväskylässä järjestettiin pari viikkoa taaksepäin ShowlinkPets lemmikkitapahtuma, jossa päästiin Kertun kanssa edustamaan cairnterrierikerhoa. Tarkoitus oli esitellä, millainen cairnterrieri rotuna on ja näyttää, mitä kaikkea mahdollista cairnin kanssa voi harrastaa. Ajatus yhdistelmästä Kerttu ja rally-toko + meluisa messuhalli ja väentungos kuulosti alkuun vähän pelottavalta. Muutenkin kun me ollaan vasta niin alussa rallyn parissa. Mutta suostuttiin kuitenkin, sillä hauska kokemus se tulisi taatusti olemaan, vaikkei kaikki menisikään aivan putkeen.
Lemmikkimessut järjestettiin viikonloppuna ja meillä oli esitys sekä lauantaina että sunnuntaina. Jännitystä elämään toi myös matka messukeskukseen, sillä Kerttu pääsi matkustamaan ensimmäistä kertaa bussilla. Se istui nätisti jonottamassa ja kun oma vuoro tuli, se ei yhtään epäröinyt vaan hyppäsi sisälle ja istua napotti jalkotilassa tyytyväisen näköisenä. Aluksi Kerttu sai matkustaa jalkotilassa, mutta loppumatka mentiin sylissä maisemia katsellen.

Esitykseen olin suunnitellut kaksi kuuden kyltin rataa (+ lähtö ja maali), joihin olin valinnut sellaisia liikkeitä, jotka meillä oli parhaiten hanskassa. Omia kylttitelineitä tai kylttejä meillä ei ollut, mutta onneksi saatiin lainaan kaikki tarvittava. Ennen esitystä kylttejä ei kuitenkaan löytynyt mistään, eikä tiedetty varmaksi, oliko kyltit edes tulleet messupaikalle asti. Tekaisin nopeasti kynällä tavalliselle paperille uudet kyltit, mutta samalla ilmaantui heti toinen ongelma, sillä kylttitelineet eivät riittäneet molempiin ratoihin. Hetken mietinnän jälkeen päätin mennä vain toisen radoista, johon lisäsin pari liikettä toisesta. Aika tynkä ja ylihelppo siitä tuli, mutta toisaalta mieluummin veti varman päälle.

Lauantain rata

Tilanne oli ihan järkyttävän jännitävä ja jännitys taisi tarttua myös Kerttuun, sillä juuri ennen meidän esitystä se sai hirveän haukkukohtauksen. Yritin vähin äänin rauhoitella sitä, mutta kehnoin tuloksin. Olipa kiva yrittää olla siinä tilanteessa rentona. Lopulta Kerttu rauhoittui, kun iskin herkkua jatkuvalla syötöllä naamaan, eikä aikaa turhalle haukkumiselle jäänyt.

Ensiksi oli esittelyä rodusta ja eri väritysten aikaan käytiin pyörähtämässä areenan päästä päähän. Tämä numero jäi kaikessa kiireessä multa kuulematta, mutta muiden mallista Kerttu pääsi areenalle tepastelemaan ja edustamaan punaista väriä. Tämän jälkeen aloin laittaa rataa kasaan samalla, kun rotuesittely jatkui. Pienten teknisten ongelmien jälkeen sain radan järjestykseen, mutta jälkikäteen katsottuna radan olisi voinut laittaa toisinpäin areenalle ja kyltit kauemmaksi toisistaan. Paine oli kuitenkin niin suuri yleisön tuijottaessa ja odottaessa, etten viitsinyt ruveta laittamaan rataa uusiksi.
Radan rakentamisen ajan Kerttu sai olla hetken erossa minusta ja se olikin hyvällä innolla tekemisessä mukana. Se pysyi nätisti mukana, eikä nenä käynyt maassa samalla tahdilla kuin yleensä. Maahanmeno sujui tosin vähän kankeasti, mutta sinnikkään kannustamisen jälkeen koira meni maahan ja matka jatkui. Alussa olin niin jännittynyt ja varma siitä, ettei Kerttu kuitenkaan seuraa mukana, että pidin hihnaa aivan liian kireällä. Kisoissa olisi miinuspisteitä ropissut.

Spiraalissa tajusin, että "Vau, täähän sittenkin sujuu!" ja pystyin vähän rentoutumaan ja nauttimaan esiintymisestä. Yhdessä vaiheessa Kerttu kiinnostui yleisössä liikuskelevista ihmisistä, mutta nopeasti hyvä keskittyminen tekemiseen palasi. Lopun maahanmenossa oli taas pieniä vaikeuksia ja paikalle jääminen ei onnistunut ensimmäisellä. Kaikkiaan esitys meni yli odotusten, enkä olisi uskonut, että Kerttu voisi suoriutua esiintymisestä tuollaisessa tilanteessa noin reippaasti!

Päivän suurimman koitoksen jälkeen saatiin vielä jonkin aikaa nauttia messutunnelmasta, käytiin tutustumassa messujen muihin ihastuttaviin lemmikkeihin ja kierreltiin tekemässä heräteostoksia tavaroita notkuvilla kojuilla (mm. treeniliivi, jihuu!). Kotimatka taittui bussilla päivän tunnelmia miettien ja seuraavan päivän rataa sunnitellen. Ja sylissä kerällä lämmin ja erittäin väsynyt terrieri.
Sunnuntai kului samalla kaavalla kuin edellisenä päivänä. Bussimatkalla Kerttu oli yhtä reippaana matkustajana kyydissä, ainoastaan kerran se rupesi pöhisemään ikkunasta näkemälleen lenkkeilijälle. Sunnuntaina meillä oli uusi rata, joka oli vähän pidempi ja tavallaan yhdistelmä kahdesta radasta, joita olin alunperin messuille suunnitellut. Lisäksi me saatiin rataa varten oikeat kyltit, eikä tarvinnut käyttää minun tuhertamiani hätäversioita. Myös oman vuoron odottelelu käytävän varrella sujui huomattavasti rauhallisemmin molemmilta.

Cairnien näytös mentiin samassa järjestyksessä kuin lauantaina. (vaikka eräs henkilö kokikin hetkellisen muistinmenetyksen ja uhohti tehdä esiintymiskierroksen...). Värien esittelyn jälkeen aloin kasaamaan rataa näyttämölle ja se vasta olikin kaamea tehtävä. Oli niin noloa, kun kuljin suunnitelma toisessa ja kylttitelineitä toisessa kädessä ympäri ämpäri ja melkein näytti siltä, ettei radasta tulisi koskaan valmista. Mutta pitkän järkkäämisen jälkeen sain radan ihme kyllä kasaan.

Kerttu oli taas ihan mahtavalla fiiliksellä mukana ja teputti vieressä silmiin tapittaen alusta loppuun. Yhdessä vaiheessa se vähän unohtui omiin aatoksiinsa, mutta kehuilla matka jatkui kunnialla loppuun.  Jäi kyllä niin hyvä mieli ja pitkästä aikaa oikeasti tuntui, että tää on se meidän juttu. Kannatti todellakin lähteä!
Sunnuntain rata
                      

Esityksen jälkeen Kerttu pääsi testaamaan eräällä pisteellä aktivointipelin ratkaisemista. Pelin idea oli tuttu ja siinä piti nostaa hampailla palikat pois herkun saamiseksi. Alkuun Kerttu oli ihan jännittynyt, mutta pian jännitys alkoi hälvetä, aivot raksuttaa ja herkut tuli esiin tasaisella vauhdilla.

Vieressä katselevat lapset toi tehtävään pientä lisäpainetta. Kommentit "Tää ei oo niin nopea kuin se edellinen" vaihtuivat kuitenkin pian toteamiseen "No oli tää sittenkin aika nopea". Päivän parhaaseen aikaan Kertun suoritus ei sentään riittänyt, mutta palkaksi yrityksestä Kerttu sai possunkorvan, jota se maiskutteli erittäin onnellisen näköisenä omalla pisteellä.

Loppuun vielä koosteena video, jossa lauantain esitys paikanpäältä sekä sunnuntain rata jälkikäteen kuvattuna. Sunnuntain radan kuvauksessa oli pieniä ongelmia, mutta hyvin se loppujen lopuksi onnistui. Iso kiitos siitä Saaralle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi!