sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Eikai sua oo treenikärpänen puraissut?

Pitkästä aikaa täällä! Viisi viikkoa hiljaisuuden vallitessa on kulunut, mutta kuten ennen taukoa mainitsin, nyt tälle hiljaisuudelle tulee piste. Kirjoitukset ovat kaukana takana päin ja alustavat arvosanatkin on jo kokeesta tiedossa. Ihan hyvältä vaikuttaa, vaikka eihän sitä tiedä, mihin päin pisteet vielä muuttuvat. Mutta toivotaan parasta! Uuvuttava ja hermoille käyvä tämä kevät on toden totta ollut, mutta onneksi vähään aikaan ei tarvitse ajatella koulua tai kirjoituksia (ainakaan niin paljon). Ensi syksynä kirjoitusrupeama jatkuu ja sillä kertaa peräti kahden kokeen taakka odottaa lukemista. Huoh... Mutta siihen on kuitenkin vielä aikaa ja sitä ennen meillä on Kertun kanssa vaikka minkälaista hauskaa mielessä!

Mitään kovin mullistavaa ei näiden viiden viikon aikana ole oikeastaan tapahtunut (paria juttua lukuun ottamatta!). Sillä välin, kun minä itse luin nenä kiinni kirjassa kirjoituksiin, Kerttu on saanut viettää kevätpäiviä rennosti auringosta nauttien. Viime viikolla ihanan vapauden kunniaksi kävimme pitkästä aikaa ottamassa kuvia ilta-aurinkon paisteessa. Kerttu kieri villinä kevään viimeisillä hangilla ja lopulta ilo keväästä, lumesta ja hauskasta lenkistä pursusi yli äyräiden ja se sai hirmuisen hepulin painellen ympäri ämpäri häntä mutkalla, silmät hullun kiiltoa täynnä ja suu onnellisessa virneessä. Sellainen höntti täällä asustaa. Ja tärkeä höntti se vasta onkin. Kuvat siis tältä lenkiltä postausta kuvittamassa.

Toissa viikonloppuna pääsimme lisäksi ensimmäistä kertaa oikein kunnon koitokselle rallytokoilun saralla. Jännitystä, matkustelua ja esiintymistä, mutta siitä enemmän hieman myöhemmin!
Kuten otsikostakin voi päätellä, jonkinasteinen treenikärpänen on viimein tainnut päästä haukkaamaan meistä kunnon palan. Ja vaikka näin vertauskuvallisesti kuulostaa aika pahalta ja huolestuttavalta, se on kuitenkin kaikkea muuta! Viime sunnuntaina pääsimme kahden viikon tauon jälkeen yhteistreeneihin harjoittelemaan häiriössä toimimista. Tällä kertaa treenit pidettiin vähän kauempana, mutta siitä ei ollut ongelmaa ja matka taittuikin kivasti Annikan ja Nellin kyydillä. Kiitos siitä ;) Treenipaikka oli Kertulle ja minulle ihan uusi, mutta se oli vain hyvä juttu. Vaihtelu ei ole ikinä pahitteeksi ja saahan harjoittelusta paljon enemmän irti, kun ei aina ole samassa ja tutussa paikassa!

Alkuun kävimme Kertun kanssa vähän tutkimassa paikkoja ja purkamassa enimmät virrat automatkan jäljiltä. Kun tärkeimmät hajut oli haisteltu ja pari kinosta merkattu, alettiin muistutella mieleen, miksikäs sitä kentälle oltiinkaan tultu. Sää oli vähän huono treenaamisen kannalta, sillä sateisen päivän jäljiltä kenttä oli ihan märkä, eikä Kerttu olisi järin mielellään laskenut hienoa takapuoltaan vettä lilluvalle kentälle, puhumattakaan maahan menemisestä... Lisäksi vieressä pauhaava ja aika ajoin ujeltava jääkiekkohalli toi oman häiriönsä treeneihin, mutta ihan kivasti meidän ralleilut kuitenkin sujui.
Menimme suurimmaksi osaksi helppoja ja yksinkertaisia perusjuttuja, sillä Kertun keskittymiskyky ei ihan ollut huipussaan ja ajatukset meinasivat lähteä muille raiteille harhailemaan. Meidän treenien painopiste oli lähinnä katsekontaktin ottamisen/pitämisen sekä omatoimisen sivulletulon harjoittelussa naksuttimen avulla. Välillä kokeiltiin mennä rallytokon alokasluokan liikkeitä yksittäin tai parit putkeen, temppuiltiin ja tietty muistettiin välillä taukoillakin, ettei touhu käynyt liian tylsäksi. Loppuun kokeiltiin vielä pientä muutaman kyltin rataa, mutta se meni vähän miten meni. Kerttu olisi paljon mieluummin tutkinut maahan mahdollisesti tippuneita murusia kuin kuunnellut hulluna höpöttävää omistajaa tai mennyt makaamaan kuraiseen maahan, hyi. Otettiin alku uudestaan ja kun Kerttukin tajusi, että "Jee mähän osaan tän!" loppu meni oikealla asenteella.
Treenien lomassa olin bongannut lähistöllä tyhjän, lumisen jääkiekkokaukalon ja pakkohan sitä oli harjoitusten jälkeen mennä katsomaan, voisiko koirat päästää siellä vapaaksi riehumaan. Kaukalossa ei näkynyt Kertun mentäviä koloja ja paikka vaikutti muutenkin sopivalta pienelle leikkihetkelle, joten eikun vaan remelit pois ja menoksi. Kerttu oli aluksi hyvin hämmentynyt, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu, mutta vakuutin, että "Vapaa, saa mennä" niin jo otti pieni terrieri jalat alleen. Nelli kaveri oli valmiina riehumaan ja hetkessä pieni ja iso karvakorva painelivat menemään peräkanaa niin, että loska lensi. 

Naurussa oli taas pidättelemistä, niin huvittavia molemmat olivat. Kerttu sai hallitsemattomia hepulikohtauksia, juoksi rinkiä hullun lailla ja heitti kuperkeikkaa maassa sillä välin, kun Nelli loikki mukana ja yritti kieriä Kertun päälle. Välillä hepuloitiin ja seuraavaksi painittiin äänitehosteita unohtamatta. Myös Romeo poitsu tuli vähän ajan päästä mukaan riehumaan, vaikka aluksi tytsyt jättivätkin Romeon täysin leikin ulkopuolelle ja jatkoivat hyörimistä keskenään. Pääsi Romppukin lopulta leikkiin osalliseksi ja ne vetivät Kertun kanssa ihan omaa kärinä-paini-jahtaus leikkiään, joka oli kyllä kiehtovaa katsottavaa! ;)

Lopussa kolmikon leikki alkoi käydä hieman riehakkaaksi, kun Nelli ja Romeo olisivat molemmat halunneet juuri Kertun kanssa ottaa pienen painimatsin. Kerttu oli jatkuvasti porukan alimmaisena, väsymys riehumisesta alkoi selvästi painaa ja hampaat alkoivat näkyä siihen malliin, että katsottiin parhaaksi laittaa peli katkolle. Kerttu oli kaiken temmellyksen ja hyökytyksen jälkeen ihan uitetun rotan näköinen ja autoon päästyä Kerttu halusi välttämättä päästä syliin, eikä mennyt kauaa kun oli aivan unten mailla. Hauskaa oli, täytyy taas joskus ottaa uusiksi!
Blogin uudistaminen on hyvää vauhtia käynnissä ja tällä kertaa ulkoasu ei ole ainut, mikä blogissa tulee muuttumaan. Suurimpana muutoksena on se, että blogi saa pian uuden nimen kannettavakseen. Nimenvaihdokset on tietty blogissa aina vähän ristiriitainen juttu, sillä kun blogin on alusta asti oppinut tuntemaan tietyllä nimellä, vaihto uuteen ei useimmiten ole erityisen mieluista... Tiedän sen itsekin. Mutta blogin nykyinen nimi ei vaan tunnu tarpeeksi osuvalta, sillä itse ainakin tykkään, että blogin nimi edes vähän kertoisi siitä, mitä blogi pitää sisällään. "Elämän pituista rakkautta" oli mielessäni blogin nimeksi jo ennen Kertun saapumista ja siksi haluaisin blogin nimen olevan sellainen, joka olisi nimenomaan Kertulle tarkoitettu. Toisaalta ei nykyinenkään missään nimessä huono ole, sillä sitähän koirat ovat, elämän pituista rakkautta.

Vaikka blogin nimi muuttuukin, se ei tarkoita, että koko blogi muuttuisi samalla. Sama karvaturri seikkailee päätähtenä edelleen ja aihe sekä sisältö pysyvät samana. Blogi siis jatkuu samalla lailla kuin ennenkin, mutta toivon mukaan ehkä astetta parempana! Ehkä tämä olisi sitten se tarvittava sysäys bloggaamisinnon palautumiseen.

2 kommenttia:

  1. Jee, olette palanneet! P.s ihania lenkki kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niin me ollaan! :D Eikä vähään aikaan sitten taukoillakaan! Ja kiitosta, kiva että miellyttivät :)

      Poista

Kiitämme kommentistasi!