maanantai 3. marraskuuta 2014

Mä haluun et tiedät sen, oot ainutlaatuinen

Voi kamala, miten aika meneekin niin äkkiä! Vastahan se oli kesä ja nyt sää ulkona on niin syksyistä ja synkeää kun olla ja voi... Syksykuvat värikkäiden lehtien seassa ehdittiin viime hetkillä ikuistaa ja tässäpä nyt olisi sitten vähän syyskuvausten satoa! Kuvien ottamisen jälkeen Kerttu oli hyvin innokkaana tyttönä auttamassa lehtien laittamisessa kasaan. Aina välillä se hyppäsi lehtikasan päälle istumaan ja tuijotti siinä erittäin vaativaisen näköisenä: "Noh, missäs se palkka nyt viipyy, kun kerran näin taitava olin...?" Höpsö koira!

Tuntuu hassulta ajatella, miten kaksi syksyä taaksepäin sellainen pieni, Kerttu-niminen vintiö halusi vähän liiankin mielellään vaikeuttaa työntekoa. Se syöksyi jatkuvasti hurjana äristen taltuttamaan piikkipäistä hirviötä, eikä lehtien haravoimisesta meinannut tulla yhtään mitään, kun pieni terrieri oli vähän väliä kimpussa. Nyt Kerttu suhtautui haravaan lähinnä epäillen ja pari kertaa haravan kouraistua turhan läheltä, se katsoi parhaaksi seurata touhua vähän sivummalta. Huoh, niin se aika vaan menee...
Urakan päätteeksi Kerttu sai kunnian levittää lehtikasan jälleen maantasalle hurjan hauskan etsimisleikin parissa. Se oli niin innoissaan, kun pääsi etsimään omaa palloaan ja pieniä herkkuyllätyksiä lehtikasan kätköistä. Eikä tosiaan mennyt kauaan, kun se jo sai hurjan mylläämisen jälkeen kaivettua aarteen esille ja tyytyväisenä juoksi pensaan alle riehumaan saaliinsa kanssa. Sitä leikkiä Kerttu olisi varmaan jaksanut leikkiä ikuisuuksiin!

4 kommenttia:

  1. Voi vitsi, tän blogin kuvat on aina niiiiin ihania!! :D Suloinen Kerttu ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, kiitos paljon! :D Ja Kertulta myös isot kiitokset! Tosi kiva juttu, että tykkäät :)

      Poista

Kiitämme kommentistasi!