tiistai 14. lokakuuta 2014

Vaellus, päivä 3: Kotia päin ja kätevä koira-aitaus...

Reippaat retkeläiset! Kuka ei kuulu joukkoon?
Hetki ennen kuin Kerttu päätti lähteä pienelle tutkimusretkelle aidan raosta. Kyllä hyppäsi sydän kurkkuun, kun yhtäkkiä, kesken hauskan leikkihetken Kerttu olikin koira-aitauksen väärällä puolella... Hirveän innostamisen jälkeen se onneksi jätti kiinnostavan hajujäljen sikseen ja pomppi samaa reittiä takaisin aidan oikealle puolelle. Huokaisin helpotuksesta ja toiveikkaana ajattelin, että jos jäisin siihen vahtimaan, josta Kerttu äsken karkasi, niin kaikkea hauskuutta ei tarvitsisi ehkä ihan vielä lopettaa. Mutta eipä mennyt hetkeäkään, kun Kerttu oli taas löytänyt sopivan pakoreitin, livahtanut aidan läpi ja hyppi varvikossa kovaa vauhtia. Hetken ajattelin, että nyt se sitten katoaisi Kuusamon metsien uumeniin. Epätoivon hetkistä huolimatta sain lopulta kaapattua karkulaisen kiinni kovan kamppailun jälkeen...
Uljas pikku mökkimme
 
Leirintäalueen vastaanotto ja kioski, jotka tulivat kieltämättä aika tutuiksi tämän reissun aikana...
   
Taukoilemassa Kärsämäellä. Viimeisenä päivänä hellettä riitti ja todellakin tarpeeseen tulevia juomataukoja koirille pidettiin automatkan aikana aina silloin, kun tarvetta oli. Onneksi ei sattunut ihan tällainen keli meidän vaelluspäivälle!
Paluumatkan kotiin Kerttu matkusti jälleen todella reippaasti ja monen tunnin automatka kului mukavasti viileässä jalkotilassa pötkötellen.
Viimein väsyttävän autossa istumisen jälkeen aloimme pikku hiljaa lähestyä tuttuja seutuja. Vaikka retkellä olikin ollut aivan mahtavaa, niin oli silti kyllä ihanan rentouttavaa päästä takaisin omaan kotiin. Kerttu taisi olla asiasta samaa mieltä, sillä heti sisälle päästyään se mylläsi kaikki paikat ympäriinsä ja kihnutti aivan onnessaan itseään eteisen mattoon, tyytyväistäkin tyytyväisempi ilme pörröisellä naamallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi!