maanantai 7. heinäkuuta 2014

Toisinaan tarvitaan canicuria

Muutama päivä sitten Kerttu sai pitkästä aikaa kaluttavakseen herkullisen hirven putkiluun. Ei voi edes sanoin kuvailla, miten onnellinen ilme Kertulla oli, kun se sai nakertaa ja puuhastaa ihanan herkkunsa parissa. Kuitenkin aamuyöstä heräsin siihen, että Kertun maha piti ihan hirveää ääntä. Selvästi mahassa tuntui aika kurjalta, eikä Kerttu oikein tiennyt, miten päin olisi ollut ja vain kyyristeli keskellä lattiaa. En oikein tiennyt, miten siinä tilanteessa olisin voinut helpottaa Kertun kurjaa oloa ja toisaalta Kertun mahasta on monesti ennenkin kuulunut samanlaista kurinaa. Eikä Kerttu edes pyytänyt ulos ja kun se lopulta asettui (hieman epämukavasti) pötkölleen, päätin, että kyllä me nyt aamuun asti pärjätään.

Hyvin Kerttu yön jaksoikin, mutta jo aamulla heti herättyään, se meni eteiseen istumaan ja pyysi niin selvästi kuin pystyi, että pääsisi ulos asioille. Ja kun Kerttu sitten pääsi pihalle, ei mennyt kauaakaan, kun se jo oksensi kaiken ulos ja oli heti vetämässä hirveällä vauhdilla ruohoa ja heinää sisäänsä.
Päivälenkillä Kerttu sai vihdoinkin kunnolla kerrottua, mikä sitä mahaa oli koko yön ja aamun vaivannut. Tällä kertaa, tosin ulosteen muodossa. Pienen maha oli aivan kuralla. Sekin itsessään olisi riittänyt selittämään mahan kurinat ja murinat, mutta siinä ei ollutkaan vielä kaikki. Tarkemmin katsottuna huomasin, että ripuli oli ihan verensekaista ja suoraan sanottuna aika pahan näköistä. En oikein tiennyt, mitä siitä olisi pitänyt ajatella, mutta kyllä siinä vaiheessa tajusi, ettei kaikki ollut ihan kunnossa.

Reippaasti Kerttu jaksoi mennä lenkin loppuun ja vasta kotona pääsin pureutumaan asiaan kunnolla. Huoli siinä vaiheessa oli aika suuri, varsinkin kun vielä koskaan aikaisemmin ei ole tullut vastaan tällaista tapausta. Eikä veri ulosteessa ole muutenkaan normaalia. Sairauksista ei saisi koskaan mennä lukemaan netistä, mutta jotenkin sinne aina vain ajautuu. Ja voi vaan arvata, kun luin kaikkia kauhutarinoita sieltä, niin ei kyllä paljon olo helpottunut! Jotain Kertun suolistossa oli siis sattunut ja lähes varmaa, että edellisenä päivänä syödyllä putkiluulla oli jotain osuutta tähän asiaan. Toisaalta luuta syödessään Kerttu keskityy pääasiassa herkullisen luuytimen popsimiseen, mutta kyllä se saa aina myös jurskutettua irti aika reilusti luuta.

Kokemusten mukaan tällaisissa veriripulitapauksissa oli joillain eläinlääkärikäynnin jälkeen annettu hoidoksi ihan vain canicur-lääkettä ja käsketty seurailemaan tilannetta. Päätettiin sitten pitkän pohdinnan jälkeen Kertunkin kanssa mennä alkuun näillä ohjeilla, vaikka olikin jo niin lähellä, ettei oltu jo kovaa vauhtia matkalla eläinlääkäriin. Mutta kun Kerttu muutoin oli ihan normaali itsensä, se ei ollut yhtään noivea, vesi kelpasi ja ruokakin maistui, niin ajateltiin, ettei nyt ruveta liikoja hätäilemään. Seurailisi tilannetta ainakin seuraavaan ulostamiskertaan ja vasta sitten katsoisi, mitä olisi tarpeellista tehdä tämän tilanteen eteen.
Iltalenkillä jouduin odottelemaan jännityksen ja huolen sekaisin tuntein, mitä tuleman piti. Toivoin niin, ettei vain luvassa olisi rankka eläinlääkärireissu. Tällä kertaa onni oli myötä ja melkein hypin ilosta, kun Kerttu tyytyväisenä potki ruohoa ja heinää lähes "täydellisen" asiointinsa päälle. Olin niin helpottunut, vaikka ei uloste vieläkään ollut täysin normaali, mutta kuitenkin huomattavasti parempi kuin aamulla.

Nyt uskaltaa sanoa, että selvittiin tapauksesta aika pieni vaurioin. Enkä usko, että tämä juttu vaikuttaa loppujen lopuksi tulevaisuudessa Kertun luiden saantiin tai syömiseen. Nyt kun tietää ihan kokemuksen kautta, että tällaistakin on mahdollista sattua, niin osaa paremmin varautua, eikä välttämättä tapaus tule niin suurena järkytyksenä seuraavalla kerralla. Vaikka tietty toivotaan, ettei seuraavaa kertaa tule!

2 kommenttia:

  1. Auts... Hirven luut voi myös olla aika rajuja vatsalle. Joku miedompi luu vaihtoehto voisi olla seuraavalla kerralla kokeilunarvoinen. Gloria ei pysty syömään enää kovin paljon luita just tuon takia, että vatsa ei vaan yksinkertaisesti kestä. Sen sijaan vetää jotain kuivattuja korvia tms. kivoja pureskeltavia jotka ei aiheuta ripulia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se voi kyllä olla mahdollista! Eihän Kertun maha kestänyt poroakaan, kun joskus kokeiltiin, niin ei olisi ihme, jos hirvikin olisi Kertulle liian tujua syötävää. Toisaalta Kerttu on kyllä monesti ennenkin saanut noita samoja luita ja hyvin on maha silloin kestänyt... Mutta katsoo nyt millanen on vatsan reaktio seuraavalla kerralla ja vois kyllä tosiaankin kokeilla jotain miedompaa, kuten naudan putkiluuta tms. Kiitos taas vinkeistä ravinto expertille! ;)

      Poista

Kiitämme kommentistasi!