tiistai 29. heinäkuuta 2014

Mä vien sut rannalle ja iltauinnille

Huh huh tällä viikolla ei ole todellakaan auringosta ja lämmöstä ollut puutetta ja ihana, kun vielä viimeisinä lomaviikkoina on saanut nauttia kesästä oikein kunnolla! Vaikka aurinkoiset kesäpäivät ovatkin mukavia, on täytynyt ottaa huomioon, ettei jatkuva helle ole välttämättä kaikille mieleen. Ei varsinkaan sellaiselle tapaukselle, joka ei pääse karvoistaan ja jolla kehon viilentäminen ei onnistu yhtä helposti kuin ihmisellä... Helle ja kuumuus ottaaa koville sekä koiralla että omistajalla ja mikä olisikaan mainiompi tapa viilentyä hellesäällä kuin uiminen.
Eilen Kerttu pääsi nauttimaan oikein kunnolla hauskoista ja riehaikkaista vesileikeistä hellepäivän kunniaksi. Matka rannalle taittui mukavasti veneellä ja Kerttu oli niin täpinöissään huomattuaan mihin oltiin tultu, ettei meinannut kyydissä pysyä. Pelastusliivit yllään Kerttu tutki touhukkaana rantaa, eikä tainnut ihan ensimmäisenä olla mielessä, että täällä olisi tarkoitus uida. Kerttu on aika arkajalka veden suhteen, eikä varsinkaan uiminen ole mitään sen lempparipuuhia. Muutaman kerran Kerttu on koko elämänsä aikana uinut ihan vapaaehtoisesti ja muulloin uimiseen on sitten tarvittu hieman "avustusta".

Pääsääntöisesti olen yrittänyt kannustaa ja opettaa Kerttua uimaan ilman pakkoa ja tavoitteena olisi saada Kerttu pitämään uimisesta ihan sen omasta halusta. Matka siihen näyttää vielä aika pitkältä ja kaikkein haastavinta on se, millä saada Kerttu innostumaan uimisesta. Uiminen lelun tms. perässä olisi yksi hyvä vaihtoehto, mutta siinä on ongelmana, ettei Kerttu ole erityisen kiinnostunut leluista. Kepit Kerttua sen sijaan kiinnostaisivat vähän enemmän ja kepin perässä Kerttu onkin pari kertaa uinut. Toisaalta en haluaisi hirveämmin kannustaa Kerttu keppien pureskeluun, sillä kepin vedestä napattuaan Kerttu yleensä pakenee rannan turvaan repimään ja syömään paloja saaliistaan. Ja jos keppiä ei sitten saakaan pureskella, niin ei Kerttua enää huvita hakea sitä vedestä.

Herkkujen perässä Kerttu uskaltautuu korkeintaan vatsaan asti ja vaikka herkut kuinka hyviä olisivat, ei Kerttu uhraudu niiden vuoksi uimaan. Se on kuitenkin ihan hyvä alku ja näin helteiden aikaan on ollutkin tapana käyttää Kerttua lähes joka päivä rannassa kahlailemassa. Mahaan asti käydään ainakin muutaman kerran ja vasta sitten palataan takaisin kuivalle maalle ja jatketaan matkaa. Huimasti Kerttu on jo rohkaistunut kahlaamisen suhteen. Nykyään se uskaltaa pienen epäröinnin jälkeen kahlata oikein reippaasti veteen, josta palkinnoksi se saa parhaimpia herkkuja ja rutkasti kehuja! 
Tällä kerralla Kerttu oli yllättävän innokkaalla noutamispäällä ja se haki palloa vedestä tosi innokkaasti. Pallot onkin oikeastaan ainoita leluja, joilla Kerttu viitsii leikkiä. Se oli ihan touhuissaan hakemassa uutta palloaan ja suorastaan syöksyi vedessä kelluvan saaliin kimppuun. Välillä isku meni ohi ja taisi tällä hurjalla vesipedolla mennä vettäkin nenään tyrmistyneestä ilmeestä ja pärskimisestä päätellen. Leikin hurmaa kesti vähän aikaa, mutta sitten Kerttua alkoi kyllästyttää ja se olisi mieluummin lähtenyt etsimään rannalta jotain kuivempaa tekemistä. Taukohetken jälkeen Kerttu innostui vielä uudestaan hakemaan kahlaten palloaan järvestä, mutta vieläkään uiminen ei houkutellut, vaikka sitä kuinka kannusti ja yritti innostaa.

Hyvällä rannalla Kertun lempivesileikki on ehdottomasti roiskeiden nappaaminen ja silloin ei äänitehosteita unohdeta. Silloin kaikki arkuus vettä kohtaan kaikkoaa ja Kertusta on aivan parasta, kun joku viitsii juosta matalassa vedessä rantaa pitkin ja räiskytellä vettä ympäriinsä. Se ilme, kun pieni koira pelastusliivit yllään juoksee rantavedessä niin kovaa kuin lyhyillä jaloillaan pääsee, ihan läpimärkänä ja ilonhaukahduksia päästelevä suu virneessä. Se on Kertusta sitä kesän parhautta.
Vaikka Kerttu ei uimista juuri arvosta niin olen silti aina silloin tällöin uittanut Kerttua pieniä pätkiä nostamalla sen veteen. Kovin mielelläni en Kerttua laittaisi pakolla uimaan, sillä Kerttu on vähän sellainen herkkä tapaus... En halua, että Kerttu alkaisi pelätä uimista ja ylipäätään vettä vain sen takia, että omistaja halusi välttämättä koiran uivan. Toisaalta on kuullut monilta tosi hyviä kokemuksia uimisen opettelusta ja harjoittelusta tällä tavoin, eikä Kerttukaan ole vielä tainnut mitään pahempia traumoja uimisesta saada. Paitsi kyllä se nykyisin aavistaa milloin on joutumassa veteen ja yrittää aina vainvihkaa paeta paikalta. Mutta kun saisi senkin pidettyä hauskana leikkinä, jossa ensin uidaan mukavasti pieni kierros ja sen jälkeen on palkkion aika.

Uimareissuilla Kertulla on aina pelastusliivit päällä, ajatuksena että ne toisivat Kertulle lisää varmuutta ja kenties se uskaltaisi paremmin uimaan ne yllään. Kerttua uittaessa se pääsee (tai paremminkin joutuu) uimaan ihan sellaisia pikku matkoja rantaa kohden. Yleensä olen myös ainakin alkumatkasta tukenut vähän Kertun uintia pelastusliivin kahvasta kiinnipitäen, mutta loppumatkasta Kerttu saa aina uida ihan itse. Tälläkin kerralla Kerttu pääsi pari kertaa kunnolla veteen ja tosi taitavasti se polskutteli pikavauhdilla takaisin kuivalle maalle. Kyllä huomaa, että Kerttu on ehkä pikkuisen rohkaistunut uimisessa, eikä se ehkä ole enää niin kamalaa joutua uimaan, mutta aika kamalaa se kuitenkin on ;) 

Uimaan lähtiessään Kerttu alkaa aina puhista tarmokkaasti ja pitää sitä kovaäänistä tuhinaa koko matkan uidessaan rantaan. Häntää se ei käytä enää niin kovasti propellina kuin esimerkiksi viime kesänä tai ensimmäisellä kerralla koirauimalassa. Voi olla, että näistä kevään koirauimala kerroista on ollut apua Kertulle juuri uintitavan ja -asennon parantumiseen ja osittaiseen rohkaistumiseen veden suhteen. Tänä vuonna olisi tarkoitus käydä parikin kertaa koirauimalassa uimataitoja hiomassa ja saas nähdä minkälainen vesipeto tästä pikku terrieristä kehittyy ensi kesään mennessä.

6 kommenttia:

  1. En oo teidän blogia aikaisemmin lukenut, mutta voisiko Kerttu rohkaistua koirakaverin avulla? Heittelisit toiselle koiralle rannasta palloa, tulisiko Kerttu ns. kateelliseksi ja uskaltautuisi uimaan itsekin? Mun kaverin koira oppi tuolla tavalla uimaan, nykyään meinaa olla pahempi vesipeto kuin meijän noutajat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi kuulostaa kyllä hyvältä idealta, eikä tollasta keinoa olla vielä kokeiltukaan! :) Oon kyllä miettinyt, että pitäis kokeilla jos rohkaistuisi koirakaverien kanssa ja vois tosiaankin olla kokeilun arvoinen tuo "Kerttu kateelliseksi" -juttu ;) En näkis mahdottomuutena, että se innostuis lopulta uimaan, tavallaan näyttämään että kyllä minäkin osaan! Ja jos kerran teilläkin toimi noin hyvin, niin vois ihan hyvin Kertullakin :D Kiitokset vinkeistä!

      Poista
  2. Niiin ihania kuvia (taas kerran)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitokset! :D Nää kuvat taitaakin olla ensimmäisiä kuvia Kerppusen vesileikeistä :) En kyllä tajua miksen aikaisemmin ole niistä kuvia ottanut...

      Poista
  3. Sulla on kyllä tosi kiva blodi, mukava lukea teidän retkistä ja puuhasteluista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja tosi kiva kuulla, että tykkäät seurailla Kertun touhuja ja kuulumisia täällä blogissa! :)

      Poista

Kiitämme kommentistasi!