keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Metsä on toinen kotini

Viikonloppuna Kerttu pääsi haistelemaan uusia hajuja ja nauttimaan jännitävistä maisemista, kun käytiin retkeilemässä Julmien lammien luontopoluilla. Kuten arvata saattaa, Kerppunen oli aivan onnessaan, kun kerrankin oltiin tultu johonkin oikeasti hauskaan paikkaan, eikä mihinkään tylsään mätsäriin tai vastaavaan... Into laantui hiukan, kun Kerttu joutui jälleen kerran kohtaamaan pahimman painajaisensa, valjaat. Mutta pian se uhohti ne ja oli touhukkaana lähdössä matkaan. Ajattelin, että olisi ehkä kaikista järkevintä laittaa Kertulle valjaat tälle retkelle, vaikka se ei pidäkään niistä, ei sitten yhtään. Uusissa ja jännittävissä paikoissa Kerttu yleensä vaan tuppaa innostua niin paljon, että tosinaan alkaa vetämään hihnassa ja syöksähtelee miten sattuu, joten silloin pitäisin huomattavasti mieluummin Kertulla valjaita kuin pantaa.
 
Reitti oli todella kivikkoinen ja koirallekin varmasti tosi haastava kulkea. Maastossa oli myös monenlaisia kivikkoisia nousuja ja jyrkkiä portaikkoja, jotka olivat hyvää harjoitusta meidän lapin vaellusta ajatellen! Luontopolun maisemat ja reitin varrella olevat jyrkänteet olivat todella upeita. Kerttua ihmetytti hyvin suuresti, miten kallion jykänne saattoi vain yhtäkkiä loppua kesken ja sitä kiinnosti kovasti, mitä siellä alhaalla mahtoi olla. Järki kuitenkin sanoi, ettei kannata mennä liian lähelle kurkkimaan.

Kertulla oli koko matkan hirveä kiire päästä eteenpäin. Aina jos se jäi viimeiseksi haistellessaan jotain hajuja, niin ei mennyt kauaa, kun kamalalla vauhdilla pieni raketti kiilasi itsensä jälleen jonon ensimmäiseksi ja paineli siellä menemään kuin mikäkin höyryveturi. Ihan hyvin olisi voinut ottaa hieman rauhallisemmin, mutta kun ei. Jatkuvasti hirmuinen veto eteenpäin ja aina kun pysähtyi ihan vain hetkeksi, alkoi kamala piippaus: "Mennään jo, mennään jo! Mitä ihmettä me tässä oikein seisoskellaan?!"
 
 
Puolessa matkaa pidettiin pieni evästauko ja myös Kertulle oli omat eväät mukana. Se tosin jemmasi maukkaan siansaparonsa hiekan ja havunneulasten alle ja tyytyväisenä itseensä tuli vierelle tuijottelemaan, jos vaikka saisi jotain parempaa syötävää. Kenties ihan pikkuinen makkaran pala? Kyllä se sitten lopulta (pienen alkupalan jälkeen...) tajusi mennä kaivamaan aarteensa ylös ennen kuin lähdettäisiin jatkamaan matkaa ja herkku jäisi mullan alle mätänemään.

Yllättävää kyllä, matkalla ei tullut vastaan juuri ketään muita retkeilijöitä, ainoastaan yksi pariskunta, joista Kerttu varoitti hyvin tomerasti. Huomattuaan ettei vastaantulijoiden mukana ollutkaan koiraa tai mitään muuta pelottavaa, se touhotti kovaa vauhtia korvat luimussa tervehtimään ja kävi hakemassa pienet rapsutukset. Matkaa tälle reissulle kertyi nelisen kilometriä ja Kerttu jaksoi koko matkan reippaasti ilman mitään ongelmia. Autossa tosin uni maittoi, eikä kotonakaan tarvinnut hetkiseen keksiä tälle energiapakkaukselle mitään ylimääräistä tekemistä!
 
 

6 kommenttia:

  1. Miten te saatte pidettyä Kertun noin lyhyessä trimmissä, ku itellä tahtoo olla, että ei vaan jaksa nyppiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nyt Kerttu on tosiaan aika lyhyessä trimmissä, kun kävi itseasiassa juuri muutama viikko sitten nypittävänä. Sai neiti kevyen kesäturkin! :) Niin ja tällä hetkellä Kerttu on siis käyny aina kasvattajalla trimmattavana, jonkun ehkä parin kolmen kuukauden välein, niin sillä se varmaan sitten pysyy niin lyhyessä trimmissä! ;) Ja onhan se tietty aina välillä "vähän" pörröisemmässä kunnossa..

      Kovasti oisin itekin kiinnostunut opettelemaan cairnin turkin nyppimistä. Ja jos sattuisi tulemaan tähän lähistölle, joku cairnin nyppimiseen perehdyttävä kurssi, niin täällä olisi taatusti jo ensimmäinen innokas osallistuja sille kurssille! :D

      Poista
  2. Hienot valjaat teillä! Ja tosi upeita kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Kerttu ei tosin taida olla samaa mieltä valjaittensa hienoudesta. Jos pystyisi, niin lähettäisi ne varmasti sinne missä pippuri kasvaa...

      Poista
  3. Meidän Lottakin jostain syystä inhoaa valjaita, etenkin y-valjaat on niiiin kamalat sen mielestä ja koira juoksee suorastaan pakoon kun näkee ne. Normaalit valjaat vielä menee jotenkuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis meillä on sama, että jos Kerttu näkee pienen vilahduksenkin valjaistaan, niin hetkessä se on jo kyyhöttämässä jossain piilossa... Itseasiassa aika monilla koirilla tuntuu olevan just tällasia ongelmia valjaiden kanssa... :/ Mäkin oon miettiny, et pitäiskö ostaa Kertulle ihan perusvaljaat. Niillä vois olla ehkä helpompi lähteä kouluttamaan valjaskammoa pois ja sais tavallaan alottaa "puhtaalta pöydältä". Ja jos kerran Lottakin hyväksyy normivaljaat ihan hyvin, niin tiiä vaikka Kerttukin sitten! :)

      Poista

Kiitämme kommentistasi!