keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Metsälapsi reippailee

Sunnuntaina Kerttu pääsi käymään pitkästä aikaa kunnon metsäretkellä. Kotona se seuraili tarkasti vierestä, kun otin repun esille ja aloin kerätä sinne kaikenlaista tarpeellista tavaraa. Se tallusti eteiseen ja kävi oven eteen makaamaan tuikea ilme naamallaan: "Minua et kyllä jätä kotiin, kun kuitenkin oot menossa jonnekin hauskaan paikaan..." Kerttu ei joutunut kokemaan pettymystä, kun heitin repun selkään ja nappasin Kertun remmit mukaan naulakosta. Panta iloisen terrierin päälle ja eikun menoksi!
Kerttu arvasi, että ollaan menossa metsäretkelle ja koko alkumatkan se teputti hirveää vauhtia, ettei vaan metsä ehdi kadota tai omistajan mieli muuttua ennen kuin pikku metsäkoira ehtisi paikalle. Onnella ei ollut rajaa, kun Kerttu tajusi, että nyt ihan oikeasti päästään metsäpoluille lenkkeilemään. Se touhotti jyrkkää metsärinnettä ylöspäin varvikossa loikkien kieli pitkällä niin, etten välillä meinannut pysyä tämän touhutiinan mukana. Täytyy tosiaan ehkä pikkuisen yrittää kohottaa omaakin kuntoa, kun suunnitelmissa on vähän ollut päästä tänä kesänä lappiin vaeltamaan koiruuksien kanssa. Muuten en tule pysymään lapin tuntureilla pikku ärrierini perässä alkuunkaan! ;)

Kerttu oli retkellä oikein reippaalla tuulella, eikä neidin välillä ilmaatuvasta lenkkeilyhaluttomuudesta ollut metsässä tietoakaan (paitsi silloin kun Kerttu huomasi, että ollaan menossa kotiin päin) Se mennä viipotti vauhdilla eteenpäin ja tutki innolla uusia tuoksuja ja paikkoja. Välillä lähdettiin ihan riskillä kokeilemaan minne seuraava polku menisi ja siinä samalla löydettiin aivan uusia ja kivoja reittejä, joita on kyllä pakko päästä joskus uudelleen tutkimaan! Välillä pysähdyttiin pienelle hengähdystauolle nauttimaan eväitä. Kerttu tosin popsi omansa hetkessä ja olisi heti halunnut päästä jatkamaan matkaa. Hetken piippailtuaan, se kuitenkin hiippaili viereeni tuijottelemaan, jos vaikka kävisi hyvä tuuri ja saisi kenties pienen maistiaisen omistajan eväistä...

Meidän pikkuretkellä oli tosi hauskaa ja oli kyllä ihana huomata, miten onnessaan Kerttu oli, kun pääsi lenkkeilemään ihan uusiin maisemiin. Lopussa tosin hirveä räntäsade pääsi yllättämään meidät, mutta onneksi kotiin ei ollut silloin enää kovin pitkä matka. Kokonaisuudessaan matkaa tälle retkelle kertyi kivasti lähelle seitsemän kilometriä ja olo lenkin jälkeen oli kyllä sen mukainen!

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa teidän retki mukavalta, ja ihania kuvia! :)
    Timi on kans aina ihan fiiliksissä, kun se pääsee metsään lenkkeilemään. Mullakin ois haaveena lähteä joskus jonnekin pidemmälle vaellukselle, mutta tämänhetkisellä kunnolla en jaksais kyllä sellaista varmaan tehdä. :--D Ehkä pitää vähän reipastua..

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos! :) Joku siinä metsässä vaan viehättää aina, enkä oo varmaan koskaan tavannut koiraa, joka ei tykkäis metsässä lenkkeilystä! Joo, meilläkin toi vaellus on vielä aika epävarma, mut toivon kyllä kovasti, et saatais se toteutettua ja pääsis kunnolla nauttimaan retkielämästä! :D

    VastaaPoista

Kiitämme kommentistasi!