perjantai 21. maaliskuuta 2014

Jotain takatalven tapaista?

Juuri kun oli ehtinyt alkaa penkoa kevätvaatteita esille ja tottua keväisen lämpimiin keleihin niin saatiin meillekin päin hieman talvea muistuttamaan, että kesään on vielä aikaa... Kerttu ilahtui takaisin tulleesta talvesta, mutta veikkaan, että sekin toivoo pienessä mielessään lämpimiä kevätpäiviä takaisin, että pääsisi taas pihaan nauttimaan auringon lämmöstä ja kevään tuoksuista!

Toissapäivänä käytiin pitkällä ja varsin lumisella metsälenkillä, kun pääsin koulusta vaihteeksi vähän aikaisemmin. Lenkillä päätin vihdoinkin ottaa härkää sarvista ja harjoiteltiin Kertun kanssa vapaanaoloa. Tosin vielä näin alkuun liinan kanssa. Aluksi Kerttu ei edes huomannut olevansa vapaana, mutta kun hihna ei yhtäkkiä pysäyttänytkään Kertun menoa, alkoi pienen häntä heilua ja se viipotti tyytyväisenä menemään. Näytti varmaan aika typerältä, kun pikkukoira meni edellä iloisesti teputtaen ja omistaja kulki kyyryssä perässä, vahtien koko ajan liinan päätä ja höpöen koiralle mitä sattuu: "Kerttu älä mene noin kovaa. Kerttu täältä, täältä mennään! Kerttu ootahan, ei me sinne mennä. Etkä nyt sitten katoa minnekään, ethän...?"
Kivasti Kerttu kuitenkin kuunteli. Välillä korvat katosivat jonnekin, mutta lopulta ajatus palasi, Kerttu kipitti luokse ja namiautomaatista sateli herkkuja. Oli kyllä ihana nähdä, miten Kerttu nautti vapaudesta. Se hyppi varvikossa onnellisena, otti pieniä juoksuaskelia ja käytti kehoaan aivan uudella tavalla. Ihan lopussa Kerttu huomasi jotain kiinnostavaa ja lähti pinkomaan minkä lie oravan tai putoavan lumen perään. Sain kuitenkin napattua liinasta kiinni, eikä Kertun saalis tainnut olla edes mitään kovin kiinnostavaa, sillä se luopui jahdistaan ja matka jatkui normaalisti. Olen erittäin ylpeä pikku koirulistani ja nyt on uutta puhtia alkaa treenata vapaanaoloa ahkerasti.

Näin kevään kunniaksi Kerttu on taas muistanut vanhan ja inhottavan tapansa, nimittäin kakan syönnin. Lenkeillä Kerttu kyttäilee tienpenkoilta kaikkea epämääräistä ja hotkaisee ne sisäänsä ennen kuin sitä ehtii estämään. Hyi. Kun Kerttua ei sitten päästä tienpientareille apajilleen, niin tämäpä neiti loukkaantuu, alkaa napsia maasta keppejä ja tikkuja ja popsii niitä sitten tytyväisenä. On se hankalaa ja yöllä sitten oksennetaan tikunpalasia matolle.

Helpottasi ihan hirveästi, kun tietäsi mistä Kertun kakansyönti johtuu. Oon yrittänyt tutkia, mikä Kertun ravinnossa voisi olla sellaista, joka on syypää ongelmaan, mutta en ole päässyt puusta pitkälle. Kertun ravinto koostuu tällä hetkellä nappuloista ja raa'asta lihasta (kalkkuna, broileri) ja se on saanut ne erikseen, aamulla lihan ja iltapäivällä nappulat. Tietysti yksinkertaisin syy voisi olla jokin ravinnon sulavuusongelma, kun saa sekä nappulaa että raakaa lihaa. Mutta tässä tuleekin sitten vastaan sellainen seikka, että ei Kerttu aina syö kakkaa. Sillä on tavallaan sellaisia kausia, jolloin se syö ihan ähmällä ja toisinaan sitten ei ollenkaan, vaikka ravinto pysyy täysin samana kuin popsimiskaudella... No täytyy varmaan vaan jatkaa tutkimuksia niin ehkä keksin, mistä tämä inhottava ongelma johtuu. Sen verran epämääräistä moskaa Kerttu on vetänyt mahaansa, että madotus voisi olla tarpeen. Tosin viime madotuksesta on vaan niin vähän aikaa, etten tiedä onko kannatavaa tuputtaa matolääkettä näin pian uudestaan Kertulle...

7 kommenttia:

  1. Oivoi tuo on "ihana" vaihe tuo irti pysymisen opettelu! :D Onnea ja tarmoa treenaamiseen!

    VastaaPoista
  2. Hyvä te! Kiva, kun harjoittelette ahkerasti, pääsee Kerttukin sitten seuraavilla mettälenkeillä juoksemaan. Toi kakan syönti voi johtua myös keväisistä muhineista kakkaläjistä. Gloria pistelee kakkaa poskeensa aina keväisin, koska ne on vetistyneet ja muhineet lumen alla. Ei se muute sitä syö. Ja voi kanssa olla, että ne tietyt kakat mitä popsii on sellaisten koirien kakkaa joiden ruoka ei sula hyvin ja niissä on vielä "ruokaa" jäljellä. Kertun mielestä on turhaa heittää hyvää hukkaan ja päättää sitten imaista käytetyt ruoat toiseen kertaan...

    T. Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tiedä vaikka Gloria innostuis sitten peuhaamaan Kertun kanssa! :) Hmm, toi selitys kakkasyöppöyteen kuulostaa järkevältä! Tosiaan ei Kerttukaan lenkeillä kaikkea maasta löytämäänsä popsaise vaan se tietysti valikoi sieltä ne parhaimmat ja ruokaisimmat palat.. ;)

      Poista
  3. Onhan se aika jännää et tumma väri on melkein kokonaan haalistunu pois. On sillä viel korvissa vähän mustaa ja selässä ruskee läntti joka näkyis pitkässä turkissa paremmin. :D

    VastaaPoista
  4. Moikka! Ihania talvikuvia olet vielä saanut otettua :) Kiitoksia vierailusta blogissamme, tämä siis vastaiskuna :)

    VastaaPoista

Kiitämme kommentistasi!