keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Vesipedon unelma...

... Ja vettä pelkäävän painajainen, nimittäin koirauimala. Tosiaan viime sunnuntaina Kerttu pääsi käymään ensimmäistä kertaa koirauimalassa Leppäveden KoiraSportissa. Kesäisin Kerttu ei ole ollut kovin innostunut uimisesta ja se on lähinnä vain uittanut tassujaan. Pari kertaa Kerttu on tosin uinut ihan vapaaehtoisesti, mutta silloinkin se ui vain muutaman vedon eteenpäin, kääntyi ja ui äkkiä takaisin rannan turvaan. Ajattelin, että varmuutta omaan uimiseen ja innostus veteen voisi löytyä koirauimalassa käymällä. Kertun kaveriksi uimalaan lähti myös Nelli ystävä, joka sekin pääsi ihan ensimmäistä kertaa koirauimalaan polskuttelemaan.

Kerttua alkoi epäilyttää koko paikka heti koirauimalan ovella. Se pisti jarrut päälle, eikä suostunut tulemaan edes ovesta sisään. Hetken vastaanharaamisen jälkeen Kerttu kuitenkin luovutti ja astui varuillaan ovesta sisään. Ennen altaaseen menoa Kerttu täytyi suihkuttaa ja se oli siinä vaiheessa ihan peloissaan. Reppana vain tärisi ja läähätti, mutta antoi silti kiltisti suihkuttaa itsensä ja laittaa pelastusliivin yllensä. Ei ihme, sillä Kerttu oli suoraan sanottuna kauhusta kankea... Kerttu pääsi uimaan ensimmäisenä ja yllättävän reippaasti se kiipesi altaalle johtavat rampit ylös. Altaaseen Kerttu ei tietenkään mennyt vapaaehtoisesti, mutta kun se vain nostettiin sinne enempiä puheitta, niin eipä pienellä ollut vaihtoehtoja.
Sitten olikin vuorossa päivän suurin koitos, uiminen. Ohjaaja auttoi Kertun uimisen alkuun ja sen jälkeen Kertulle ei jäänytkään muuta tehtävää kuin liikutella jalkojaan ja uida kierros ympäri. Kerttu oli niin jännittynyt, että se ei muistanut edes kunnolla hengittää. Hirveä pihinä kävi, kun Kerttu räpiköi kierroksen ympäri. Ja kun yksi kierros oli menty, eikun vaan toiselle ja kolmannelle kierrokselle. Hienosti Kerttu ui, vaikka se veti kierrokset kuin hengenhädässä ja ilme kertoi kaiken tarvittavan koko touhusta: Päästäkää pois täältä. Heti. Ohjaaja huomasi, että Kerttu ei käyttänyt toista takajalkaansa kunnolla ja sen takia Kerttu käytti häntäänsä potkurina. Kuulemma se ei ole kovin hyvä juttu ja siitä voi tulla koiralle pitemmän päälle vesihäntä. Onneksi Kertulle ei sentään vesihäntää tullut, mutta kiinnostaa silti, miksi Kerttu käytti sitä takajalkaansa niin huonosti. Toivottavasti vaan joku lievä lihasjumi tai opittu tapa, ettei mitään vakavempaa.

Kerttu ui kaikkiaan viisi puolikasta kierrosta ja tämän jälkeen Kerttu oli aivan poikki. Voimia kyllä löytyi, kun huomasi, että pääsee altaasta pois ja se teputti vauhdilla rampit alas. Suihkuun en viitsinyt Kerttua enää pakottaa, kun se ei ollut välttämätöntä. Oli siinä ravistelemista, kun otin pelastusliivin pois ja oli Kerttu kyllä tyylikkään näköinen, kun sen paksu turkki oli sen jälkeen ihan pörrössä! Pieni oli uinnin jälkeen vieläkin ihan stressissä ja sama läähätys ja tärinä jatkui, mitä oli ollut ennenkin uintia. Herkutkaan eivät maistuneet yhtään, mistä todella tiesi, että stressitaso oli korkea. Hyvin Kerttu kuitenkin malttoi odottaa Nellin uintivuoron ajan, vaikka olisi koko ajan halunnut paeta ovesta ulos. Kotimatka sujui rauhallisissa merkeissä, vaikka alkumatkasta Kerttu tärisi vielä jonkin verran. Lopulta se rauhoittui ja malttoi hetken pötköttää. Ja mikä onni olikaan, kun Kerttu huomasi autosta päästyään, että oltiin tultu aina tuttuun ja turvalliseen ikiomaan kotiin!

5 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus! :)) Kiva blogi!

    http://nuuskutus.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :D Täytyypä käydä kurkkaamassa sun blogi!

      Poista
  2. :D Mekin kävimme Ritun kanssa koirauimalassa kesällä :) Kivalle näyttää nuo kuvat!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Ois kyllä kiva viedä Kerttu uimalaan uudelleen vielä ennen kesää, mut Kerttu voi olla asiasta eri mieltä.. ;) Hei ja mitäs Ritu tykkäs koirauimalasta? :D

      Poista
  3. :D Meille kanssa tuli "himo" käydä vielä uudestaan, mutta ei sitten tullut käytyä, kun tuo rantakin on ihan omassa pihassa :DD. Noooohhh, Ritu on niitä, vähemmän vesipetoja cairni, mutta lopulta vähäsen jo lämpeni Ritukin vedelle. :)

    VastaaPoista

Kiitämme kommentistasi!