keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Villittelyä agilitytreeneissä

Eilen oltiin Kertun kanssa pitkästä aikaa agilitytreeneissä! Pari aksakertaa meillä meni sivu suun juoksujen takia ja viimekertaiset harkat oli muista syistä peruttu. Kentällä oli jälleen kerran kauhea auringonpaiste ja Kerttu oli läkähdyksissä jo ennen treenien alkua.

Alussa Kertun kanssa kertailtiin tuttuja esteitä, kuten putkea ja rengasta ja ne menikin tosi hienosti. Keppejä mentiin namilla houkutellen ja myös keinua päästiin ekaa kertaa kokeilemaan. Kerttu ei hirveästi arastellut kivuta sen päälle, kun keinua tuettiin käsin, ettei se rämähtäisi alas aiheuttaen pysyviä traumoja. Kerttu jopa haki keinun päälle omatoimisesti ja tassutteli laudan yli ylpeänä!

Tällä kertaa päästiin myös kokeilemaan pientä rataa, jossa oli kolme aitaa peräkkäin ja loppuun putki. Me Kertun kanssa jäätiin ensimmäisen aidan luokse odottamaan ja ohjaaja meni putken päähän namien kanssa houkuttelemaan sekä ohjaamaan koiraa suoraan eteenpäin. Itse sain juosta  Kertun vieressä antamassa käskyjä ja ohjeita. Lähtökäskyn jälkeen Kertulla oli vauhtia niin paljon, että en edes meinannut pysyä terrierin vauhdissa mukana! Se oli toisesta niin kivaa. Rata mentiin muutamaan otteeseen läpi ja pari kertaa Kerttu meni putkesta ohi (luultavasti omien epäselvien ohjeitteni takia...) Mutta onneksi tässä samalla treenaantuu itsekin ja oppii ohjaamaan sujuvammin ja selkeämmin koiraa esteille!
Lopussa sattui aika nolo kömmähdys. Kerttu oli vapaana hihnasta ja me oltiin harjoittelemassa pituusestettä. Yhtäkkiä taivaalla lensi lokki, joka meni juuri auringon kohdalta ohi niin, että maahan tuli liikkuva varjo lokista. Kertun metsästysvietti syttyi välittömästi ja se lähti kuin nuoli juoksemaan liikuvan varjon perään... Varjon kadottua Kerttu tajusi kauan toivomansa tilanteen koittaneen ja pinkoi täysillä leikkimään kentän toisella laidalla olevan villakoiran kanssa.

Huudot kaikuivat kuin kuuroille korville ja Kerttu sai innostettua villakoiran hurjaan takaa-ajo leikkiin... Voi nolous! Ei auttanut tänne-kutsut, ei namit, ei edes se että juoksin täysillä poispäin kutsuen ja innostaen. Uusi koirakaveri vei voiton. Villis saatiin ensimmäisenä kiinni jonka jälkeen Kerttu sai kuulla kunniansa. Pieni oli ihan luimussa ja rauhoitteli ihmisiä, mutta ei siltikään antanut ottaa itseään kiinni. Rassu! Sain Kerttuun taas jonkinlaisen kontaktin ja pituuseste päästiin menemään laiskasti kerran yli ja sitten koira äkkiä kiinni. Noh ainakin tyttö sai juosta oikein kunnolla... Ensi viikolla sitten uudestaan ja saa nähdä,  mitä Kerttu keksii sillä kerralla!

2 kommenttia:

  1. Voin kuvitella, kun Kerttu aiheuttaa kaaosta agilityradalla... :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, se on kyllä semmonen hyönäke koko koira ;)

      Poista

Kiitämme kommentistasi!