torstai 3. elokuuta 2017

Nyrölän luontopolku 14.6.

14.6. Kävimme koko perheen voimin tutustumassa Jyväskylässä sijaitsevaan Nyrölän luontopolkuun. Polulla oli pituutta 3,6 kilometriä ja väkeä oli paljon liikkeellä, vaikka oli arkipäivä. Nyrölä onkin suosittu retkikohde, joten ihan yksinään siellä tuskin pääsee kovin usein kulkemaan. Ehkä johonkin epätavalliseen aikaan, kuten aamuvarhaisella tai ihan illalla siellä voisi olla vähemmän liikennettä.
IMG_0390
IMG_0318IMG_0312
IMG_0356
Mukana mulla oli jälleen molemmat objektiivit, sillä en osaa koskaan päättää kumpi olisi järkevämpi pitää mukana. 55-250 millinen on mun suosikki ja sopii Kertun kuvaamiseen. Retkeilyn kannalta järkevin olisi kitti, koska sillä saisi maisemat tallennettua, mutta inhoan Kertun kuvaamista sillä. Toisaalta Kerttu ei muutenkaan arvosta tylsiä kuvaushetkiä kesken retken, joten voisin keskittyä pelkästään maisemiin.

Kahden objektiivin kuljettaminen mukana on turhan epäkäytännöllistä ja nytkin onnistuin hutiloidessani kiinnittämään kittiobjektiivin jotenkin huonosti ja se tipahti hiekkatielle, muttei onneksi hajonnut. Oon myös miettinyt uuden objektiivin ostamista, mutta vielä en osaa päättää, minkälaiseen tuhlaisin rahani. 50mm f/1.8 olisi mietinnässä, mutta sekään ei välttämättä ratkaisisi retkien objektiiviongelmaa. Kokeilen lisäksi etsiä ensin objektiivia käytettynä, koska opiskelijabudjetti kiittäisi pienestä säästöstä.
IMG_0348
IMG_0399IMG_0407
IMG_0409
Kerttu kulki hihna pitkällä etunenässä ja alkumatkasta se kävi uittamassa koipensa mutalammikossa. Puolessa välin sattui harmillinen välikohtaus, kun pitkospuilla tuli vastaan perhe ja kaksi pienehköä koiraa. He väistivät pitkospuiden varrella olevalle laavulle ja olimme jo menneet ohi, kun toinen koirista karkasi vapaana Kertun luo. Sekunnin ne olivat nokat vastakkain, kunnes Kerttu murahti ja toinenkin rupesi rettelöimään. Nappasin ehkä vähän tyhmänrohkeasti toisen koiran valjaista kauemmaksi, jotta omistaja sai sen kiinni. Ei siinä mitään varsinaista tappelua syntynyt, mutta ärsyttää, kun tuli taas ikävä koirakokemus Kertulle ja tadaa: jälleen kerran irtiolevan koiran takia. Huoh.

Retken suo-osuus oli aivan ihana ja joka paikka oli täynnä tupasvillaa. Pitkospuut päättyivät lauttaan, jolla pääsi pienelle saarelle. Lauttamatkaa oli ihan vain muutama metri, mutta se oli silti kiva piristys kesken retken. Saaren laavu oli ihan täynnä, sillä siellä oli yksi isompi ihmisjoukko (ilmeisesti tykypäiväläisiä) ja pari muuta retkiseuruetta. Istuskeleltiin ja syötiin eväät ja Kerttukin käyttäytyi nätisti väen keskellä. Saari laavuineen oli sen verran kiva, että siellä voisi vaikka yöpyä joku kerta. En tiedä, miten suosittu Nyrölä on yöretkikohteena, mutta ehkä näin loppukesästä siellä ei olisi niin tunkua.
IMG_0427
IMG_0430IMG_0461
Loppumatkasta bongasin vielä tosi pitkästä aikaa sisiliskon. Siinä se hengaili auringossa pitkospuun reunalla. Nyrölän luontopolku oli tosi kiva retkikohde muuten, mutta ehkä vähän liian suosittu mun makuun!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kesä puhelinkuvina

Ulkona sataa kaatamalla vettä ja työpäivän jälkeen oli sen verran virkeä olo, että sain itseni istahtamaan hetkeksi koneen ääreen. Uuteen kännykkään on kertynyt jonkin verran kuvia, joten nappasin sieltä muutamia kuvittamaan postausta.

Mun kesä on tosiaan kulunut mansikkamyyjän hommissa ja viikot menee pääasiassa töiden parissa uurastaessa. Aamusta iltavuoroon ja iltavuorosta aamuun. Välillä kyllä pistää vähän harmittamaan, että tuhlaan kesän parhaimmat hetket sisällä töiden parissa, mutta rahan takii mennään ja niin edelleen. Ihan hauskaakin töissä on ollut ja työkokemus on aina suuri plussa, mutta silti odotan jo aika innolla elokuun neljättä päivää, jolloin mulla on viimeinen työpäivä :P
Puhelinkuvia Honor
Kesäkuun vikana päivänä aamulla sähköpostiin pamahti linkki opiskelupaikkojen tuloksista. Sydän tykytti ja mietin, mitä jos olisikin luvassa toinen välivuosi. Mutta niin siellä vaan luki kakkosvaihtoehdon kohdalla "hyväksytty" ja kirjeessä oli tervetulotoivotukset Jyväskylän yliopistoon. Oon ihan super super onnellinen ja helpottunut! Biologiassa jäin melko kauas varasijoille, mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä tästäkin alalta on mahdollista erikoistua sivuaineiden kautta esimerkiksi luonnonsuojelubiologiaan. 

Elokuun vikalla viikolla suuntana onkin sitten naapurikaupunki, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta ja luonnonvarat- ja ympäristö ala. Vielä on jonkin verran aukkoja opiskelujen suhteen, kuten lähteekö pikkuturrikka tulevaisuudessa kanssani viettämään yliopistoelämää ja mites sitten, jos en viihdykään tämän alan opiskelujen parissa. Mutta alkuun tuun kulkemaan matkan kotoa bussilla ja fiilikset on korkealla. En malta odottaa, että saan haalarit :D
Puhelinkuvia Honor1
Kesän retkisuunnitelmista ollaan ehditty toteuttaa muutamia, mutta retkilistasta on vielä yli puolet kohteista käymättä. Jyväskylän luontopoluista kierrettiin kesäkuussa Touruvuoren luontopolku sekä Nyrölän luontopolku. Jälkimmäinen varsinkin oli tosi kiva paikka ja ajattelin kirjoittaa Nyrölän reissusta oman postauksen siitä huolimatta, että retkestä on yli kuukausi aikaa. Omaksi muistoksi :)

Toissa maanantaina kävimme valloittamassa Keski-Suomen Kolin, Laukaan Hyyppäänvuoren. Retkiseurue oli mitä mainioin ja vieläkin naurattaa, kun muistelee reissun vauhdikkaita käänteitä. Tänä maanantaina puolestaan kiersimme retken Uuraisilla Talkoovuoren luontopolulla. Alun perin meillä oli suunnitelmissa yhdistää tähän Miehinkäisen lintutorni, mutta kaatosade yllätti, joten jätettiin torni suosiolla väliin.
IMG_20170720_132221
Kerttu sai myös vihdoin oman Back on track -loimen. Jee!! Peten koiratarvikkeella oli yhdessä vaiheessa -20% alennus kaikista tuotteista ja hyökkäsin tilaamaan loimen heti, kun huomasin tarjouksen. Etsin tosi pitkään facen koiratarvikekirppareilta käytettyä bottia, mutta se ei tuottanut tulosta, joten oon ihan tyytyväinen, että sain tämän edes pienellä alennuksella (47,96€ ja normaalisti 59,95€). Tilasin fleeceversion ja oon pitänyt sitä Kerpusella aina silloin tällöin. Ihan kivasti Kerttu ainakin antaa laittaa sen päälleen, joten ehkä se tuntuu ihan mukavalta ja lämpöiseltä ♥

Juhannuksena Kerttu pääsi katselemaan kokkoa veneellä ja juhannuksen jälkeen sain pienen loman töistä, kun reissasimme neljäksi päiväksi Hailuotoon. Mökki oli ihana, samoin kivenheiton päässä aukeavat hiekkarannat ja Kerttu oli pätevä matkakaveri. Tästäkin on lisää kuvia ja tekstiä tuloillaan.
Puhelinkuvia Honor2
Kavereitakin ollaan ehditty nähdä. Ennen lomareissua käppästeltiin lähimetsässä lenkki Nellin ja Jesse-kultsupojan kanssa. Suomen kesä pisti taas parastaan ja lenkki käytiin sadetakissa ja kumppareissa. Kerttu ei innostunut yhtään koiraseurasta ja se hidasteli koko matkan takana. Sillä on nyt päällä jokin ihme kaveriangsti, sillä porukalla se hidastelee perässä ihan ahdistuneena (metsässäkin!), kun taas kahdestaan lenkkeillessä se kirmailee iloisena edellä. Valetiineys on ainakin tuloillaan, joten johtuisikohan siitä.

Toisena sadepäivänä kiersimme Oton, Romeon ja Leon omistajien kanssa liikuntapuistossa juhlistuslenkin opiskelupaikkojen kunniaksi, sillä me kaikki pääsimme Jyväskylään opiskelemaan. Kerttu ei ollut taaskaan ihan älyttömän fiiliksissään kavereista, mutta se kulki kuitenkin alkumatkan reippaasti. Lenkin loppuun poksautettiin vielä juhlallisesti prinsessaskumpat.
Puhelinkuvia Honor3
Kesän treenailut on jäänyt ihan surkean vähäiseksi ja ainoastaan yhden kerran ollaan käyty kentällä treenaamassa. Otettiin rally-tokorataa, houkutusta ja tehtiin vähän koiratanssijuttuja. Kerttu oli aika innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa tekemään hommia ja käsien välistä pujottelussa se kiihtyi jopa niin, että rupesi repimään mua takin hihoista :D 

Kesän cairnilehti oli iloinen yllätys, sillä kannessa komeili tutun näköinen koira. Kertusta tuli kansikuvatyttö ja vieläpä yhdellä mun suosikkikuvista. Muuten ollaankin nautiskeltu aurinkoisista päivistä silloin, kun niitä on ollut ja Kerttu on saanut nautiskella lähiruokaa, kun parina päivänä ruokana oli vastakalastettua särkeä ja ahventa.
Puhelinkuvia Honor4

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kesäkuun temppu

Hupsan keikkaa huhtikuun ja toukokuun temppuja ei koskaan ilmestynyt blogiin, mutta kukaan ei ehkä huomannut. Eihän? Viime kuussa ehdittiin jälleen opetella uutta temppua, kun lomailin kesäkuun alun. Oven kiinni laittamista oon joskus aloittanut opettamaan Kertulle, mutta jostain syystä en koskaan jatkanut sitä loppuun asti. Niinpä kesäkuun temppuna treenailtiin ovien sulkeminen. Sukkien pois ottaminen Kerttu jo hallitsee, joten tämä oli oiva seuraava temppu pienelle wannabe avustajakoiralle :D 
IMG_1439
Temppujen opettamisessa käytän aina naksutinta, joten sitä tarvitaan tässäkin tempussa. Opetin tempun liimattavan tarralapun avulla ja ensimmäinen vaihe oli lapun koskeminen kuonolla. Toki oven sulkemisen voi opettaa myös tassulla, jos se tulee koiralta luonnostaan, eikä kynnenraapaisut ovessa haittaa. Valitsin mieluummin kuonolla koskemisen ja nenänjäljet.

Koskeminen kannattaa tehdä ensin pitäen lappua kädessä, jolloin palkan saamiseksi riittää aluksi pelkkä katse lappuun päin ja koirasta riippuen tehdään muutamia toistoja näin. Seuraavaksi palkkaan vaaditaan lähestyminen lappua kohden ja lopulta edes pieni koskeminen. Kertulle nenällä koskeminen on tuttu juttu, mutta tehtiin kuitenkin ensin jonkin verran koskemisharjoituksia, jotta lappu tuli tutuksi.

Seuraavassa vaiheessa homma jatkuu edelleen kuonolla koskettamisella, mutta lappu sijaitsee nyt kiinni olevassa ovessa. Alkuun voi tosin tehdä esimerkiksi pari toistoa niin, että pitää lappua kädessä ihan oven lähellä ja vaivihkaa liimaa sen kiinni oveen, jotta koiran on helpompi hahmottaa, että tässä jatkuu sama lappuun koskeminen. Kertulle piti antaa alkuun vähän vinkkiä ja osoittaa sormella koskemaan lappua, mutta sen jälkeen koskeminen tuli jo ihan rutiinilla.

Lappu meni tosi nopeasti märäksi kosteasta nenusta ja meillä siitä rupesi lähtemään väriä oveen. Se lähti kyllä saippuavedellä pyyhkimällä pois, mutta tää kannattaa huomioida valkoisten ovien kanssa. Mun lapussa ei myöskään ollut kovin tehokas liimapinta, joten laitoin taakse maalarinteippiä niin johan pysyi ja pärjättiin samalla lappusella koko tempun opettelun ajan ;)

Kun koskeminen tarralappuun onnistui, avasin ovea hiukan. Sama kosketusharjoitus jatkui ja ensin palkka tuli, kun ovi liikkui edes vähäsen. Pian pelkkä pikku tökkäys ei enää riittänyt ja aika nopesti Kerttu hoksasi, että palkka tulee vasta kun kaapin ovi paukahtaa kunnolla kiinni. Tässä vaiheessa aloin liittämään mukaan myös käskyä. Sitten olikin enää jäljellä tarralapun poistaminen kuvioista. Kerttu on sen verran yritteliäs koira, että otin lapun suoraan pois, vaikka parempi tapa olisi pienentää lappua hiljalleen pienemmäksi ja pienemmäksi, kunnes sen voi jättää pois tempusta. Kerttu ei tainnut edes huomata lapun puuttumista ja touhu vaan jatkui samalla innolla!

Ensin treenattiin temppu valmiiksi kaapin ovella, jonka jälkeen opeteltiin myös tavallisten ovien sulkeminen samojen vaiheiden kautta. Ohjeet voi soveltaa myös lipaston laatikon sulkemiseen, jos sellainen löytyy. Kertun mielestä tää on ainakin tosi hauskaa ja se paukuttelee ovet kiinni kunnon voimalla. Täytyy varmaan kehitellä joku narusysteemi, jolla voisi opetella ovien avaamisen. Valojen sammuttaminenkin ois aika hieno, mutta Kerpukainen on vähän liian pieni siihen. Jotain apukoiran temppuja olisi kiva vielä opettaa!