torstai 15. kesäkuuta 2017

Retkikesä

Se on kesä nyt. Pikku hiljaa alkaa lämpötila lähentyä kesälukemia ja aurinkoa on näkynyt pitkästä aikaa. Onhan tätä odottettukin ja nyt vaan peukkuja pystyyn, että säät pysyisivät tällaisena. En välttämättä toivo mitään superhelteitä, mutta ei kiitos enää alle kymmentä astetta ja pelkkiä synkän harmaita sadepäiviä. 

Sumiaisten Hitonhaudalla startattiin kesän retkeilyt ja päätin koota nyt ihan omaksi postauksekseen koko kesän ja alkusyksyn retkisuunnitelmia. Viime kesänä retkeily jäi tosi vähäiseksi, vaikken edes ollut kesätöissä ja retkille olisi ollut koko kesä aikaa. Lähteminen on jotenkin aina niin vaikeaa, jolloin suunnitelmat venyy, unohtuu ja yleensä lopulta jää kokonaan toteuttamatta. Tänä vuonna yritän päästä tuosta vetkuttelusta eroon ja reissuun lähden heti, kun sopiva tilaisuus tulee.
Kuusamo -14 229a (2)Kuusamo -14 172Kuusamo -14 050a
IMG_6551
Tänä kesänä haluan kierrellä luonnossa mahdollisimman monipuolisesti. Yleensä retket  osuu juuri päivän kirkkaimmalle ajalle. Miten olisi tänä vuonna myöhemmän iltapäivän retki, samoilua öisessä metsässä tai reissu uuteen kansallispuistoon aamukasteen tai ilta-auringon aikaan? Haluan myös nähdä paljon uusia paikkoja, sillä helposti tulee kierrettyä vain tuttuja retkireittejä, esimerkiksi Laulavan mörön polulla on käyty tosi monta kertaa.

Pääasiassa retket tulee sijoittumaan lähiseuduille Keski-Suomen alueelle, mutta muutamia toiveretkikohteita sijaitsee myös kauempana. Lappiin olisi edelleen ihan huippua päästä, mutta se saattaa tänäkin kesänä jäädä haaveeksi. Mutta toivo elää, että joskus päästään Kertun kanssa valloittamaan tuntureita.
IMG_1096b
P6120847aP6120949P6120852a
Ensi viikolla aloitan kesätyöt marjamyyjänä ja työvuorot rajoittaa jonkin verran menoja kesällä. Vapaapäiviä mahtuu kuitenkin joka viikolle ja tällöin pitää heti toimia: lähteä retkelle, viettää päivä rannalla koirakaverien kanssa, treenata rallya ja koiratanssikuvioita, mätsäröidä ja ynnä muuta. Velttoilua kotona ei sallita tänä kesänä ;) Lisäksi töissä on sekä aamu- että iltavuoroja, joten päivät eivät mene pelkästään saman kaavan mukaan. Aamuvuoroilla ehtii tehdä loppupäivän vielä vaikka mitä ja iltavuorossa puolestaan aamu on aikaa kaikelle kivalle.

Kiinnostavia retkipaikkoja löysin pääasiassa Luontoon.fi sivuston ja Retkipaikka-blogin avulla. Kannattaa käydä tsekkaamassa, minkälaisia retkireittejä löytyy omalta lähiseudulta. Kesän ja syksyn aikana koitetaan käydä niin monessa kohteessa kuin vain suinkin ehditään ja loput jätetään tulevia seikkailuja varten.

1. Luontopolut Jyväskylä
Naapurikaupungista löytyy monia lyhyempiä reittejä, joista en ollut edes aikaisemmin kuullut, vaikka Jyväskylän seudulla tulee usein liikuttua. Näistä lyhyimpiä luontopolkuja voisi käydä kiertämässä esimerkiksi mätsärireissun tai muun Jyväskylän menon yhteydessä ja pidempiä puolestaan ihan omina retkinään.

Nyrölän luontopolku 3,6 km
Touruvuoren luontopolku noin 3 km
Laajavuoren luontopolku 3,7 km
Sallaajärven luontopolku 1,6 km
Sippulanniemen luontopolku 4 km
Kanavuoren luontopolku 3,4 km

2. Leivonmäen kansallispuisto, Joutsa
Leivonmäen kansallispuisto on Pyhä-Häkin ja Etelä-Konneveden kansallispuistojen jälkeen meitä lähinnä sijaitseva kansallispuisto. Leivonmäellä en ole käynyt koskaan, vaikka se sijaitsee suhteellisen lähellä "vain" puolentoista tunnin ajomatkan päässä ja tänä kesänä olisi vihdoin aika käydä tutustumassa siihen. Kansallispuistossa on muutamia päiväretkeilyyn sopivia reittejä, jotka kiinnostaisivat. Myös laavuilu yön yli olisi suunnitelmissa.

Koskikaran kierros 3.5 km
Harjunkierros 4,5 km
Mäyränkierros 5,5 km

3. Palsankosken ja housukosken luontopolku 2 km, Multia
4. Talkoovuorten luontopolku ja Miehinkäisen lintutorni 3 km, Uurainen
Syyskuuta 107DSC03804
IMG_1074
5. Etelä-Konneveden kansallispuisto, Konnevesi/Rautalampi
Täällä pitää ehdottomasti päästä käymään ainakin pariin otteeseen. Mielessä on päiväretki, yövaellus ja melontareissu.

Kalajankierros 4,6 km
Kolmen vuoren vaellus 14 km

6. Vaarunvuoret 4 km, Jyväskylä
7. Juveninkosken vesiputous ja Isojärven kansallispuisto, Jämsä/Kuhmoinen
Vesiputous Keski-Suomessa? Se pitää nähdä! Juveninkoskella ei ole varsinaista luontopolkua, eikä pelkästään sen näkemisen takia viitsi ajella noin pitkästi. Reissuun voisi yhdistää Isojärven kansallispuiston, sillä vesiputous sijaitsee matkan varrella sinne.

Rengasreitti Heretty-Latokuusikko-Kuorejärvi-Heretty 7 km
Rengasreitti Heretty-Latokuusikko-Vahterjärvi-Heretty 10 km

8. Hyyppäänvuori, Laukaa
Tätä kutsutaan Keski-Suomen koliksi ja haluaisin päästä näkemään maisemat niin päivällä kuin auringonlaskun aikaan.
 
9. Kolin kansallispuisto, Lieksa
Ihana upea Koli. Vuosi sitten telkkarista tulleessa Metsien Kätkemä -ohjemassa yksi jakso sijoittui Kolin kansallispuistoon ja Ukko-Kolin maisemat veivät mennessään. Ei kai tässä auta muu kuin suunnata jossain vaiheessa kesää Pohjois-Karjalaan.
P6130983Syyskuuta 135IMG_1063
IMG_4214

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Muodonmuutos

Viikko sitten oli Kertun karvapehkon aika lähteä pois ja Kerttu sai tilalle lyhyen ja ihanan kesäkampauksen. Viime kesän Pieksamäen näyttelyn jälkeen nypin Kerttua pelkästään itse ja oon ihan tyytyväinen, että sain pidettyä sen kohtalaisen hyvässä karvassa noinkin pitkään. Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut omissa nyppimistaidoissa! 

Nyt keväällä pääsykokeiden aikaan en ehtinyt ottaa trimmipöytää oikeastaan ollenkaan esille ja turkki olikin sen näköinen... Se oli kunnon tursake varsinkin etuosasta ja ihan siitä syystä, että edestä karva on ihmeen tiukassa. Niinpä jätän edestä helpommin ottamatta, sillä Kerttu ei tykkää, kun nipistelee liikaa ja nypin mieluummin selkää ja takaosaa, josta karva irtoaa kivasti.
IMG_0251a
Turkki oli päässyt paikoitellen vähän liian pitkäksi, eikä uutta karkeaa karvaa ollut päässyt kasvamaan. Jäljelle jäi joissain kohdin vain pehmeä pohjavilla, joten tuuletus ainakin pelittää. Jatkossa yritän muistaa ottaa trimmipöytää useammin esille ja opetella ns. rullaamaan turkkia, jotta uutta karvaa olisi aina tuloillaan. Kertun bravuuri on kasvattaa aina muhkeat kaulukset (Roope Ankat, joulukranssi jne.), jotka sai luvan lähteä ja kaula tuli pitkästä aikaa esiin. 

Kertusta tuli suloinen, sporttinen kesäkarvacairn, josta punkit löytyy helpommin ja helteillä ei kuumota yhtä paljon. Iso kiitos Paula kasvattajalle!
IMG_0267
IMG_0289
Kertulla on taas vaihteeksi jokin masentelukausi ja se on tavallista väsyneempi. Lenkit mennään kuin tahmassa ja jopa metsässä Kerttu kulki suuren osan matkasta jalkojen juuressa, mitä se ei koskaan tee. Normaalisti se olisi rymistellyt kaukana pensaikossa. Toivon mukaan tämä on jotain kuukausi juoksuista -hormonimasentelua ja tyttö piristyisi pian.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Sumiaisten Hitonhauta

Kaksi viikkoa sitten pistettiin kesän retkeilykausi käyntiin ja lähdettiin tutkimaan Äänekosken Sumiaisissa sijaitsevaa Hitonhautaa. Moni varmaan muistaa meidän viime kesän reissun Laukaan Hitonhaudalle, joka oli todella näkemisen arvoinen retkikohde. Tämä Sumiaisten Hitonhauta on näistä kahdesta huomattavasti huonommin tunnettu paikka ja kun puhutaan Hitonhaudasta, tarkoitetaan lähestulkoon poikkeuksetta juuri tuota Laukaassa sijaitsevaa rotkoa. Itsekin kuulin tästä vasta ensimmäistä kertaa kaverin kautta viime syksynä ja nyt viimein pääsimme toteuttamaan reissun.

Reitti lähti pienen ajomatkan päästä Sumiasten keskustasta ja varsinaista parkkipaikkaa autoille ei ollut. Arkipäivänä muita retkeilijöitä ei ollut liikkeellä (ketään ei tullut koko reitillä vastaan) joten tiensivuun levennykselle mahtui jättämään parkkiin. Netistä löytyi tosi heikosti tietoa reitistä ja esimerkiksi sen pituudesta. Polun alussa oli opaste ja kartta alueesta, mutta siihenkään ei ollut merkattu reittiä. Niinpä lähdettiin summassa seuraamaan maalimerkkejä.
IMG_9964
IMG_0076IMG_0075
Polun alku oli tosi epämääräistä, vetistä hakkuualuetta ja kengät kastuivat heti alkuun. Pienen rämpimisen jälkeen häämöttivät kyltit ylä- ja alareitille ja heräsi toivo, että ehkä tämä tästä vielä kunnon retkireitiksi muuttuu :D Valitsimme ensin alareitin ja tässä kohtaa nimenomaan olisin toivonut karttaa, sillä missään ei ollut mainintaa, yhdistyvätkö ylä- ja alareitti missään vai pitääkö ne kulkea samaa reittiä takaisin.

Polku oli aika kapea, eikä sillä ollut kovin suuria määriä ihmisiä talsinut. Jonkin matkan päässä metsä muuttui luonnonsuojelualueeksi ja käki kukkui lähistöllä. Se on kyllä yksi ihanimmista luonnonäänistä ja sykähdyttää joka kerta. Suomen kesän ääni.
IMG_9957
IMG_9967
Kerttu oli reippaana menossa ja virittelin flexin päähän vielä kevyen parin metrin narun lisävapautta tuomaan. Otin myös ensimmäistä kertaa vetovyön matkaan ja sain omat käteni vapaaksi hihnasta. Oon joka kerta muistanut sen vasta, kun ollaan oltu jo taipaleella ja nyt viimein pääsin kokeilemaan vyötä. Tulee varmasti jatkossakin käyttöön ja oli rentouttavaa kävellä, kun innostuneen koiran nykäisyt eivät kohdistuneet käteen.

Alareitti johti nimensä mukaan yhä alemmas ja lopulta olimme kahden kallionseinämän välissä rotkossa. Laukaan Hitonhautaan verrattuna rotko oli tietenkin vaatimattomampi, mutta silti tosi vaikuttava näky. Alhaalla viileiden kallioiden juuressa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta kesän ensimmäiset itikät pitivät liikkeessä. 
IMG_9972IMG_9987
IMG_9990
Sitten alkoikin retken kiinnostavin osuus, kun polku hukkui edessä olevaan soistuneeseen kuusikkoon. Viimeistään tuossa vaiheessa jalat kastuivat nilkasta alaspäin. Polku jatkui himmeänä eteenpäin, mutta maalimerkeistä ei ollut enää tietoa. Tehtiin radikaali ratkaisu ja lähdettin kiipeämään rinnettä ylös toiveena löytää yläreitti. Kerttu oli ihan naatti kiipeämisestä ja jouduttiin pitämään lepotauko. 

Ihmeen kaupalla ylhäältä kallion päältä löytyi Hitonhaudan vuoren näköalapaikka ja yläreitin pää. Ylhäällä juuri meidän kiipeämiskohdassa oli kyltti "luontopolku päättyy", joten virallista polkua siinä ei siis kulkenut (ja sen kyllä huomasi). En tiedä, olisiko alareittiä eteenpäin jatkamalla löytynyt parempaa reittejä yhdistävää polkua ja täytyy käydä vielä joskus uudelleen tutkimassa. Mutta ihan hyvin tätäkin rinnettä pitkin pääsi, vaikka piti vähän kavuta varvikossa.
IMG_0011IMG_0013
IMG_0022
IMG_0029
IMG_0036
Näköalapaikalla puut peittivät aika paljon näkymää, mutta kaunis järvi- ja metsämaisema erottui kuitenkin jonkin verran. Jatkoimme nuotiopaikalle, joka sijaitsi kuivan pikkumännikön keskellä. Laavua tai muita hienouksia ei ollut, mutta kaikki tarvittava suklaabanaanien tekemiseen ja pieneen lepotaukoon löytyi eli paistoritilä, lautapenkit ja kivistä koottu nuotio. Pressun alla oli puita, mutta käytettiin omat puut, jotta saatiin reppua kevyemmäksi. Vieressä oli myös tynnyrillinen vettä, jolla sai nuotion sammutettua.

Kerpunen sai olla vapaana ja pysyi ihan kivasti lähistöllä, kun ruokaa oli esillä. Välillä meinasi lähteä kauemmaksi tutkimaan ja etsimään myyriä, mutta tuli pääasiassa kutsumalla tai pienellä äänen korotuksella takaisin lähtöpisteeseen. Vain paristi jouduin hakemaan sen, sillä se uppoutui niin kovasti omaan myyräjahtiinsa. Kertulla onkin päällä nyt ihan ihme myyräpakkomielle ja kotona saadaan harmaita hiuksia sen takia. Luultavasti palaan asiaan vielä ihan omassa postauksessa ellei ongelma rupea pian helpottamaan...
IMG_0072
IMG_0038
Kerjurikoira
IMG_0052
IMG_0056
Syönnin päälle kuljettiin vielä yläreitti, joka johti takaisin reittien risteämiskohtaan. Retki oli taas oikein piristävä viikon alkajaisiksi, vaikka eräs huonomuistinen joutui syömään suklaabanaaninsa ilman lusikkaa vesipullon korkilla (keinot oli keksittävä) ja kengät haisevat edelleen suovedeltä. Kiitos Miialle seurasta ja lähdetään taas pian etsimään uusia luontopolkuja!